Oli mennä lauantaina aamiaismuffinssi väärään kurkkuun, kun luin Hesarista Antti Blåfieldin tekstiä Björn Wahlroosin viimeaikaisista edesottamuksista. Mainittakoon, että tietoni alla käsitellystä tapauksesta perustuvat vain tähän juttuun, kiinnostavaa olisi tietää enemmänkin.
Mikäs siinä, että eskorteerataan kuninkaallisia pinkeissä pöksyissä. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joillakin on varaa ja niin edelleen. Mutta kun omaa ammattikuntaani loukataan, niin se on vähän eri asia.
Walhroos on näet teettänyt kartanonsa eli Joensuun /Åminnen historiikin ihan oikealla historiantutkijalla. Petri Lavonen ei ole minulle sen kummemmin tuttu, mutta netin perusteella hän näyttää kirjoittaneen tilaustöitä ennenkin. Legitiimi herra, siis. Tilaustöillähän tutkija itsensä elättää, ellei sitten apurahoilla. Viroissa ollessa ei paljon ehdi tutkia.
Tekstin kääntämisen ruotsiksi otti hoitaakseen Björn Walhroos itse. Tämän hän kuulemma onkin tehnyt huolella ja suomenkielisen tekstin "virheitä" korjaillen. Walhroos kirjoittaa esipuheessa, Blåfieldin mukaan, "liiallisista vapauksista" käännöstyössään, joita hän perustelee sillä, että on teoksen kustantaja.
Juuri näin. Miksi turhaan tilata tekstiä ammattilaiselta, jos tietää itse paremmin, miten asiat ovat? Tämä ei ole tilaustöissä mitenkään harvinaista, mutta yleensä asiasta keskustellaan ennen käännösvaihetta. Ja perustellaan sitä muullakin kuin sillä, että minä nyt satun maksamaan koko lystin.
Olen itsekin kirjoittanut tilaustekstejä, näistä suurimpana Suomalaisen sanaristikon historian. Se oli selkeästi Sanasepot ry:n teettämä historiikki, ja Sanasepot puolestaan ei edusta koko suomalaista sanaristikkoalaa, joskaan ei asiasta tietysti koko ajan ole huutelemassa. Kävin haastattelemassa minulle osoitetut henkilöt, tein arkistotyötä vihjeiden mukaan - ja luojan kiitos ja työmotivaation onneksi löysin ihan alan ihmisille uuttakin tietoa - ja pullautin säädetyssä ajassa pienen kirjan verran tekstiä sanaristikoiden historiasta kannalta jos toiseltakin.
Työ oli hauskaa, ja koska kustannusala kaikkine kuvioineen oli minulle outo, en ruvennut vääntämään asiasta sen kummemmin. Toisaalta kriittisetkin huomioni hyväksyttiin tilaajien keskuudessa, mahdollisesti koska he ovat fiksua väkeä kaikkineen. Lopullista käsikirjoitusta ei juuri haluttu muuttaa, ja suunnilleen sellaisena se sitten painettiinkin. Pari kommenttia asiavirheistä on tullut, mikä on myöhemmän kokemukseni valossa aika vähän.
Olenkin itsekseni ihmetellyt tätä. Pienyrittäjät, joita varsinkin alkuaikojen sanaristikkokustantajat olivat, ovat todella ammattiylpeää ja työhönsä ja yritykseensä sitoutunutta porukkaa. Riidoilta ei vältytä, kun erilaiset liikeideat ja strategiat törmäävät ja mukana on vielä luova panos, jota sanaristikoiden tekeminen vaatii hyvän annoksen. Mutta helpottuneena olen todennut, että saatoin sekä olla itselleni rehellinen että jotenkuten tyydyttää kuvaamani alan ihmisiä. Jopa niitä, joita teoksen tilaaja ei suoraan edusta.
Luulisi, että Björn Wahlroosilla olisi ensinnäkin varaa käännättää tilaamansa teokset ammattilaisella. Aikaa hänellä tuntuu olevan suorittaa tällainen urakka itse. Ja reipasta mieltä muuttaa jo kerran hyväksymäänsä tekstiä, jonka toinen on työkseen omalla nimellään tehnyt. Ihan vain koska tietää pystyvänsä siihen.
"Why does a dog lick its balls? Because it can."
Tällaista yhteiskuntaa minä en halua. Enkä toivottavasti joudu tutkijana moisen "landlordin"alaisuuteen. Kun niitä fiksujakin, vaikka tuhannesti köyhempiä on ainakin vielä tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti