Tämä voisi olla lehdistökatsaus mutta ei nyt ole... tämänpäiväinen Hesari näet julkisti aivan fantastisen keskustelufoorumin suomalaiselle älymystölle. Hesari on kutsunut "yli sata kulttuurin ja tieteen vaikuttajaa raatiin, joka lietsoo ja syventää ajankohtaista keskustelua".
Vaude. Kukapa olisi uskonut, että lehti, joka tietää kaikesta kaiken jo ennestään tekee jotain näin sööttiä. No, mutinat sikseen. Onhan se totta, että suomalainen keskustelu, lainausmerkeillä tai ilman, on useimmiten jankuttavaa, toisarvoisten asioiden ympärillä pyörivää ja kuin huomaamatta sitä ohjaavat vallanpitäjien tekemiset ja sanomiset. Siis keskustelijoiden huomaamatta, sen verran kai jokainen on katsonut "Kyllä herra ministeriä" että tietää, miten spontaaneja lausuntoja sieltä yleensä tulee.
Katselin tuota raatilaisten listaa, eikä siellä paljon tuttuja ollut. Jan Erola, Kimmo Rentola ja Juha Sihvola erottuvat joukosta ihmisinä, joiden kanssa olen sentään ollut useaan kertaan samassa tilassa. Historian alan ihmisiä on vähän eikä vakiintuneita valtiotieteilijöitäkään haitaksi asti. Nämä ovat tietysti minusta ensisijaisia puutteita, kun itse noilla foorumeilla liikun ja uskon kaiken viisauden sieltä tulevan, hyvä ettei aurinko paista :-) Kuinkahan moni varteenotettava ihminen on muuten kieltäytynyt? Tulee mieleen parikin viisasta, mutta toivottoman ylityöllistettyä professoria joukon jatkoksi.
Suomessa ei ole sivistyneistön käymää keskustelua siksi, että Suomessa ei katsota tarvittavan koko sivistyneistöä. Yliopisto perustettiin ensin pappien kouluttamista varten ja myöhemmät aluepoliittisista syistä, ei suinkaan kansan tiedonjanon saati suurten humanististen ihanteiden vuoksi. Luonnontieteitä taas on harjoitettu, jotta saataisiin tehokkaampaa rehua karjalle ja stydimpiä lannoitteita pelloille.
Suomalainen kirjallisuus puolestaan perustettiin kertomaan kansalle, millaista se on ja olisi jumalauta parempi ollakin. Tästä syystä luullaan edelleen, että jokainen esikoiskirjailija osaa selvittää budjettivajeen ja pitkäaikaistyöttömyyden. Kun kerran kirjailijat ovat luoneet Suomen.
Ei minua sivistyneistön tai sen käymän keskustelun puute huolestuta, vaan itseään aika mahetsuina tyyppeinä pitävän keskiluokan tympeä omaan erinomaisuuteensa käpertyminen. Tämä asenne on viime vuosikymmeninä saanut uutta voimaa ja näkyy niin yhteiskunnan huono-osaisten kohtelussa kuin lastenkasvatuksessakin.
Väitän, että koulukiusaaminen on lisääntynyt ja raaistunut siksi, että Neuvostoliitto romahti. Uskotteko? Vielä 1970- ja 80-luvuilla, joilta omat kiusaamiskokemukseni ovat, sivistyneistömme oli kallellaan tiedätte kyllä minne ja joku muisteli vielä rauhaa ja rakkauttakin. "Kaikkien piti aina tykätä toisistaan", Sokeri-Sakari-sarjakuvan lastenohjelmaa lainatakseni.
Tässäkin ilmapiirissä kiusaamista esiintyi, mutta siihen oli helpompi puuttua ja kiusaajia paheksua. Kiusaaja saattoi jopa lopettaa kiusaamisen, koska enemmistön oli helppo pitää heikomman puolta. Nykyään on toisin: vahvemman oikeus on luonnollista ihmisapinoidenkin yhteisössä ja voittajiksi syntyneiden aikuisten voittajalapset saavat pesmeltää mielin määrin.
Sivistyneistö ei pidä kenenkään puolta, koska tämä suurelta osin apurahakansa (apurahaa ne on EU-rahatkin) on saatu ajamaan vain omia etujaan muita vastaan. Sivistyneistö ei enää näytä esimerkkiä aatteista ja asenteista, vaan siitä, miten käy kun ei tajua hankkia tuottoisaa ammattia.
Siis keskustelkaa, oi te Hesarin valitut. Koettakaapa päästä annettujen aiheiden ohi puhumaan siitä, mitä tapahtuu todella. Vielä parempi olisi, jos keskustelisitte siitä, mitä pitäisi tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti