Menin sitten tilaamaan Hufvudstadbladetin pariksi kuukaudeksi. Mainoksen uhri, höblästä vedetty kuten mieheni totesi.
Miksipä ei itse kukin välillä lukisi lehtiä, joita ei yleensä lue. Vaikkei Hesari olekaan tietääkseni "kakannut aivoihini", kuten opiskelutoverini Sakari totesi opiskelutoveristani Samista joskus takavuosina, on silti ollut ihan virkistävää lukea samat uutiset ruotsiksi ja välillä aika lailla eri näkökulmasta.
Hbl kertoo, kuten odottaa saattaa, nimenomaan pääkaupunkiseudun ja koko Suomen ruotsinkielisten ihmisten ja alueiden asioista, toisaalta yleisistä uutisista omin painotuksin. Vaikkapa kantatie 51:n korjaamisen siirtyminen on tällä foorumilla tragedia ja katastrofi, kun ainakin minun nähdäkseni asia on suomenkielisellä puolella otettu aika tyynesti. Vaikka jossain Kirkkonummella asuukin kasvava populaatio suomenkielisiä lapsiperheitä - kai mekin olisimme sinne rantautuneet, jos olisi vartsua.
Samoin Naze Aghai tuntuu olevan suomenruotsalaisten erityisen kiinnostuksen ja myötämielisyyden kohde. En ole vielä tarpeeksi monen päivän ikäinen Hbl:n lukija, jotta voisin arvioida, onko tämä asenne yleisempikin. Suomenkielinen media tuntuu kuitenkin olevan asian suhteen aika neutraali, tai jopa ymmärtävän ulkomaalaisvirastoa enemmän kuin turvapaikanhakijaa. Ehkä ei kannata kaivaa toisen maailmansodan aikaista suomenruotsalaista lehdistöä tähän, vai kannattaako?
Suomenruotsalaisuus itsessään on uteliaisuuteni kohde, koska se suomalaisuuden osa ei ole kovin tuttu ystäväpiirin tai työtoverien kautta, toki joitain kontakteja on. Historiallisestikaan ei "ruotsikkojamme" (Olavi Paavolaisen ilmaisu) sovi sivuuttaa, vaikka niin mieluusti tehdään, kun kirjoitetaan suomalaisen Suomen historiaa. No, päivälehdissä historia rakentuu hitaasti ja vaivalloisesti enkä muuta luulekaan.
Kaksinaista tuntuu olevan suomenruotsalaisten suhde omaan porukkaansa. Toisaalta on jättekiva saada remonttimies ankkalammikon polskeesta, mutta eivät ne teekään sen parempaa jälkeä, pikemminkin päinvastoin. Toisaalta ravintolan suomenruotsalainen tunnelma on kielteinen määre - tiedän kyllä muutamankin suomensuomalaisen jolle moinen on suuri houkutin...
Siinä missä Strömsö-ohjelma (huomenna taas FST:llä vartin yli viisi!) on suomenkielisille idylliä ja unelmaa, tuntuu se olevan suomenruotsalaisille, ainakin satunnaisten lausuntojen perusteella, mutkikkaampi juttu punaisine, meren rannalla sijaitsevine taloineen ja mysig puuhineen ja askarteluineen.
Kun asioita katsoo kauempaa, eivätkä ne tule omaan kotiin ja ihon alle, niistä voi vain nauttia. Ehkä joillekin suomenruotsalaisille sisäsuomalainen, järvimaisemaan kiedottu mökötys on fantasioiden kohde? Vaikea uskoa, mutta kai sitä kummempaakin on sattunut.
Ihmisen pariutumista pitää perinteisissä ja arvokkaissakin lehdissä aina jotenkin käsitellä. Hufvudstadsbladetin Volt-viikkoliitteessä on sinänsä hauska, joskin melko yksituumainen juttu sinkuista ja sinkkuelämästä. Aika hauskoja keskusteluja on kaupungilta tarttunut mukaan, ellei sitten pidä niiden maailmankuvaa kammottavana. Uskoisin vastaavien sinkkujen på finska vollottavan aamuyöstä ihmisen ikävää toisen luo, vaikka vielä puhekunnossa oltaisiin niin cool. Tai sitten maailma on muuttunut omista vastaavista ajoistani tosi paljon.
Ehkä meno on toisella kotimaisella tosiaan erilaista. Huomiota kiinnitti näet myös lehden kontaktipalsta, joka tuntui välillä todella niukkasanaiselta. Sen ja sen ikäinen mies siltä ja tältä suuntanumeroalueelta (ihan kuin joku niitä enää käyttäisi) haluaa tutustua naiseen. Kylläpä alkoi kiinnostaa!
Ehkä oikea sukupuoli, ikä ja äidinkieli tosiaan riittävät sen lisäksi, että asutaan tolkullisen matkan päässä toisistaan. Tähän viittaisi sekin, että näissä ilmoituksissa mainittiin toivotun henkilön ulkonäkö erittäin harvoin, mielestäni huomattavasti suomen- tai minkään muunkaan kielisiä vastaavia palstoja harvemmin.
Ihanaa, tuumin ensin tästä havainnostani. Kyynistyvässä maailmassamme on sentään niitäkin, jotka vastasivat nuoruuteni teinipalstojen huutoon. Ei olla pinnallisia ja tuijoteta ulkonäköön. "Stilig" on toki kohtuullinen vaatimus, mutta muuten sama, onko laiha vai lihava, tumma vai vaalea. Kyllä sitä sivistystä sentään on, juu-uh.
Hirtehinenkin ajatus hiipi sittemmin mieleen: menneiden vuosikymmenten käsitykset itse kunkin kielisten rodullisista taustoista ja niiden seurauksena ulkoisesta viehättävyydestä... Mutta eiväthän niin mukavat ja sivistyneet ihmiset kuin Hufvudstadsbladetin lukijat voisi ajatella niin :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti