Hbl:n Volt-liitteessä Janco Karlsson kirjoittaa, kuinka 1990-luvun lama oli niin sanotun X-sukupolven talvisota. Mielenkiintoinen vertaus, joka on tullut minullekin mieleen.
Talvisota on tosin aivan liian siisti sota lamavuosia kuvaamaan. Jatkosodan monivuotinen sähellys on paljon parempi rinnastus viime vuosikymmenen Suomelle.
Kuvaavinta sille ihmisten tunteiden ja kokemusten halveksunnalle, jota 1990-luvun pyörteissä harjoitettiin oli nimenomaan toisen maailmansodan nostaminen vertailukohdaksi. Että kun silloin sodissa niin kärsittiin niin nyt talouslamassa ei sovi valittaa.
Miksi kouluttauduitte alalle jolla ei enää ole töitä? Mitäs otitte lainaa ja pistitte nimiä takauspapereihin. Oma moka. Ettehän te näe edes nälkää enimmän aikaa. Kyllä on suomalainen veri huonontunut.
Epäilemättä suomenkielisessä lehdessä Karlssonin kolumnin kaltainen heitto nostattaisi vihaisten vastalauseitten myrskyn. Saapi nähdä miten Höblässä käy. Sen Debatt-sivuilla on viime aikoina keskusteltu sangen järkevästi aiheesta krigspappor och -mammor.
Perheväkivalta kun ei poistu vain sillä, että ollaan yhtä mieltä ruumiillisen kurituksen kauheudesta. Sukupolvien asenteet ja tavat reagoida stressiin painavat päälle yhä vieläkin.
Saa nähdä, miten meidän lapsemme aikanaan historian ja kokemuksensa mieltävät. Olisi kyllä hienoa, jos heidän ei tarvitsisi tapella jonkin ulkoapäin määräytyvän ja yksittäiselle ihmiselle lähes käsittämättömän tilanteen kanssa. Siinä sitä elämäntehtävää riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti