Sain sitten loppuun Tom Hodgkinsonin kirjan How to Be Free. Häneltä on aiemmin ilmestynyt How to Be Idle, mutta siihen asiaan en tarvitse apua...
Ideanahan on se, että Hodgkinson kaipaa yksinkertaisempaa elämäntapaa, jossa raha ei hallitse eikä töitäkään tarvitse tehdä kuin nälän aiheuttamina pakkoliikkeinä. Sen sijaan kaikenlaista kivaa ja hyödyllistä voi tehdä, kunhan ei ota sitä puritaanisen väkinäisesti ja itseisarvona.
Hodgkinson kaivaa useimmat esimerkkinsä ja ihanneyhteiskuntansa keskiajalta - uskonpuhdistus oli hänestä pahemman luokan virhe. En ole mikään keskiajan tuntija, mutta käsittääkseni Hodgkinson on myös peribrittiläinen anti-industrialisti ja romantikko. Tämähän ei ole mikään vika ihmisessä, mutta taustoittaa kirjoittajan ajatuksia hyvin. Hodgkinsonin sitaattivarastokin (joka on teoksen parhaita puolia) viittaa tähän.
Luin kirjaa joskus nauraen, joskus ihmetellen, joskus hymähdellen. Välillä ärtyneenäkin. Olen viime aikoina taas kerrannut länsimaisen sivilisaation ja kulutusyhteiskunnan kritiikkiä muutenkin, ja tämä päähänpistona Stokkan kirja-alesta hankittu teos sopii teemaan hyvin. Olisin kuitenkin varmaan innostunut siitä enemmän, ellen olisi pohtinut olemassaolomme reunaehtoja jo muutenkin.
Viime aikoina on taas kohistu muka piilotetusta kuolemasta ja laitoksista. Ihan sama, kuoleminenhan kyllä onnistuu missä vain. Mutta syntyminen on niin riskihommaa, että sitä varten olisi hyvä olla vähän järjestäytyneemmät systeemit kuin kyläyhteisö. Tätä asiaa Hodgkinson ei pahemmin käsittele ja se onkin enemmän oma lempilapseni. Joka tapauksessa, pidän hyvinvointivaltiosta tässä mielessä kyllä paljon. Olen toki samaa mieltä siitä, että todennäköisesti stressi ja vitutus tappavat ihmisiä enemmän kuin kolesteroli, ja päänsärystä olisi hyvä selvittää sen syy eikä heti kantaa rahojaan apteekkiin.
Ajattelin kirjoitella omia tuumailujani annetuista aiheista lähiaikoina. Tulossa ainakin:
Vanhemmuuden ja työn suhde - suuri huijaus
Kohteliaisuus, rehellisyys ja protestanttinen kulttuuri
Velat ja vakuutukset
Epävapaat ihmiset ja heidän vielä epävapaammat uhrinsa
Shoppailu, omistaminen ja perustarpeet
Hodgkinsonilla on se etu puolellaan, että hän on toimittaja eikä tutkija. On varmaan vapauttavaa (!) heitellä kasaan eri lähteistä koottuja asioita ja koristella ne omilla kokemuksilla ja mielipiteillä. (Ei, näin ei tehdä tutkimusta, korkeintaan huonoja graduja.) Olen ollut tekemisissä vähän joka sortin tsurnalistien kanssa, joten tiedän tämän olevan heille, jos ei tyypillistä niin monelle ihan legitiimi tapa väittää välittävänsä tietoa.
Nyt vanhempi poika haluaa joko sylkkyyn tai minut junarataa rakentamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti