Vielä Hodgkinsonin tematiikasta, on se sen verran hauskaa. Velkojen takiahan moni nykyään työtä tekee: on asuntolainaa, autolainaa, opintolainaa, muita vippejä. Kaikkia näitä tyrkytetään ja tyhmähän se on joka ei ota, vai?
(Toivottavasti kukaan opiskelija ei sentään ole niin hölmö, että ottaa ennemmin pikavipin kuin opintolainaa! Kandee hei katsoa niitä korkojakin joskus.)
Varsinkin asuntolainaa pidetään ihmisen normaalina olotilana; harva kai osteleekaan kämppää ihan pankkitilin saldolla. Luin vain hieman huvittuneena mutta myös surullisena taannoisesta Hesarin Nyt-liitteestä lääkäristä, joka maksaa omastakin mielestään isoa asuntolainaa ja samaan aikaan kyttää paprikan hintaa ruokakaupassa. Olisiko kannattanut ostaa se naapuritalon halvempi kämppä ja syödä sitten mitä huvittaa?
Vakuutukset ovat hassu juttu, jos niitä tarkastelee talouden näkökulmasta. Ihmisille kaupataan turvallisuutta, jatkuvuutta ja tulevaisuuden vakautta, ja samaan aikaan näillä rahoilla tehdään kauppaa ja nopeita voittoja. En ole yhtä epäluuloinen kuin Hodgkinson, joka ei luota näiden näppärien poikien ja tyttöjen hallinnoimiseen yhtään; pankkikriisin eläneenä ja erinäisiä yrityskauppoja todistaneena pidän kuitenkin mielessä, että on sitä kummempaakin nähty kuin piensäästäjien ja -sijoittajien rahojen katoaminen taivaan tuuliin. If... totta tosiaan!
Ei niin ettenkö kiltisti maksaisi eläkevakuutusta minäkin, apurahalla on eletty sen verran paljon ja mihinpä se tästä muuttuisi. Muutama vuosi sitten aiheesta keskusteltiin laitoksella enemmänkin, ja yksi mielipide oli, että paremmin pärjää jos laittaa rahansa jonnekin mistä ne saa myös pois. Jos jaksaisi itse vääntää osakesalkkunsa tms. kanssa niin kai se olisikin tuottoisampaa. Eläkevakuutus on laiskan ratkaisu, uskon ja toivon asia kuten asuntojen arvokin.
Tutkijan ura (josta pari sanaa myöhemmin) on sellainen, että suht vakaana jatkuessaankin se tuottaa helposti velkaantumista. Kun tulot ovat parhaimmassakin tapauksessa korkeintaan kohtuulliset, ei säästöön jää oikein mitään. Kun apurahaputki katkeaa, tai jopa kun se ei katkea, mutta maksajapuolella pätkii, joutuu helposti velkakierteeseen. Sosiaaliturvaahan tutkijalla ei juuri ole ja sen saaminen kestää, kuten äsken nettihesarista luin.
Eli kortit ja vipit tulevat tutuiksi. Kaveritkin tuppaavat olemaan aika persaukisia ja puolisoksi valikoituu kuitenkin samanlainen hippi eikä mikään magnaatti. Yritä siinä sitten olla vapaa saati anarkisti. Kun "oikeisiin töihin meneminen" tarkoittaa sitä, että ei voi tehdä sitä työtä, jota haluaa ja johon on saanut koulutuksen.
Velaksi eläminen sitoo ihmistä, eikä siinä siteessä mitään jos liksa juoksee. Näkisin kuitenkin, että muidenkin kuin tutkijoiden kannattaa pitää elämässään jouston varaa ja olla uskomatta kaikkia mainosmiesten lirkutuksia. Edes vakuutusmainosten. Jos oikein tosissaan haluaa turvata tulevaisuuden, se varmaan tarkoittaa nykyisten menojen hallintaa. Pankit näet saavat rahansa aina ja ovat asiakkaan puolella vain siihen pisteeseen asti, kun häneltä voi vielä saada jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti