Olipas hilpeä kirjoitus Hesarin Vieraskynässä. TKK:n tuotantotekniikan professori Esko Niemi sanailee aiheesta miten kallista on ylläpitää infrastruktuuria taantuvilla alueilla ja kuinka suomalaiset tulevat jatkossa keskittymään etelän jo nyt tiheimmin asutuille alueille. Tiukkaa tekstiä, mutta vaikea nähdä, miten Niemi olisi erityisen väärässä, ainakaan annetusta näkökulmasta käsin.
Kävin pari viikkoa sitten sukuloimassa Kainuussa, ja nälkämaan käsite oli hyvin konkreettisesti esillä. Näetsen sireenit ja lupiinit kukkivat vielä, vaikka etelämmässä moinen toiminto oli suoritettu jo aikapäiviä sitten. Siinä sitä oli kasvukautta ja maataloushistoriaa ihan omissa silmissä. Karjatilaksi on minunkin tuntemani paikallinen maatila muutettu, mutta kuitenkin.
Maa- ja metsätalouden takia ihmiset taas ovat maamme aikanaan asuttaneet. Ei siinä ole luontoarvoja ja runosuonen sykintää hirveästi kyselty. Miksi leivän perässä lähteminen toiseen suuntaan on niin kauheaa? Taantuvia kaupunkejakin on ollut maailman sivu, otetaan Venetsia nyt esimerkiksi jos ei pienempi kylä kelpaa.
Viimeaikainen sukellukseni arjen tutkimukseen on tuottanut välitulokseksi ainakin sen, että arki sijoittuu menneisyyteen, kuten myös lapsuus. Se "tavallinen arki", josta aina puhutaan on idealisoitu kuva siitä, miten perheet elivät joskus 1960-luvulla tai ennen sotia tai missä itse kunkin historia alkaa. Suomen tapauksessa tavallinen arki tarkoittaa usein maaseutua, paremman puutteessa perinteisiä sukupuolirooleja toteuttanutta työläisperhettä.
Usko siihen, että nykyhetki on huonoa ja kelloa voi kääntää taaksepäin taitaa olla aluepolitiikankin takana oleva ajatus. Miten muuten keskustapuolue eli maalaisliitto voi vuodesta toiseen olla vakavasti otettava poliittinen toimija?
Jotenkin aluepolitiikkaan tuntuu liittyvän se ajatus, että ihmiset olisivat hirveän onnettomia muutettuaan suuremmille paikkakunnille. Tätä kysytään yleensä niiltä, jotka eivät ole (vielä) muuttaneet ja onhan se pelottava ajatus. Eihän "siellä" voi ihminen asua.
Kas kun minun melko iso otokseni Helsinkiin muuttaneista ei anna vastaavaa tulosta. Johtuneeko siitä, että porukka on korkeasti koulutettua, osalla taustalla on varmasti ollut myös isompien ympyröiden kaipuu. Helsingin yöelämä onkin suurelta osin muiden kuin paikkakunnalta kotoisin olevien tuottamaa. Siis niiden, joita katsottiin kotikaupungissa kieroon pahemman kerran. Tällainen tavallinen täällä syntynyt on ihan ihmeessä - en minä näitä alakulttuureita tunne! Kysykää joltain ex-keuruulaiselta.
Niemen argumentit kietoutuvat sen ympärille, että aluepolitiikka on kallista ja sen kustantavat suurten kaupunkien asukit. Onhan se niinkin, että Helsingissä on mahdotonta päästä julkisen puolen hammashoitoon, toisin kuin suuressa osassa muuta Suomea. Mutta mistä näitä alkaisi purkaa - korkeakoulut ovat olleet toistaiseksi tulilinjalla.
Kesällä tulee luettua myös maakuntalehdistön ratkiriemukkaita lasautuksia aiheesta miten meillä on täällä kaikki paremmin. Kesäisin voi siltä tuntuakin, ainakin lehtien toimituksissa kun aina vaan raportoidaan kesätapahtumista. Mahtaneeko tuntua samalta, kun meno hiljenee ja räntä iskeytyy ikkunalasiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti