Betonipuolue

Pääministerin asuntopoliittisia linjauksia on ihasteltu viikon alkupuolen ajan. Äänessä ovat olleet ainakin minun havaintojeni mukaan ne, jotka eivät kannata Vanhasen puutarhakaupunki-ideologiaa. Ja miksipä ei, on siinä sen verran ilmaa välissä todellisuuteen verrattuna.

Jos minkäänlaista asuntotuotantoa ei tahdota saada aikaiseksi pääkaupunkiseudulla, miten sen paremmin Vanhasen visioimaa pientaloasutusta? Pulahan ei ole niinkään pientaloista, vaan kohtuuhintaisista asunnoista, joissa voisivat asua muutkin kuin perinnön saaneet, vakituisessa virassa istuvat ylemmät toimihenkilöt.

Itä-Helsinki on usein se asumisen alin helvetti, johon viitataan suoraan tai vihjaillen silloin, kun puhutaan rakentamisen ja asumisen epäsuotavista tavoista. Harva puhujista lienee asunut täällä, huristanut läpi korkeintaan tai tehnyt eksotiikkamatkan paikalliselle ostarille. Asumisen asiantuntemusta se ei valitettavasti tuo.

Kuitenkin on paljon ihmisiä, jotka eivät muuta pois vaikka voisivat. Ihmisiä, joilla on maksetut asunnot ja vakituiset työt ja ehkä jo pois muuttaneet lapsetkin, mutta jotka silti allokoivat resurssinsa mieluummin näihin kuin alkavat maksaa asuntoa "paremmalla alueella" tai paremmassa talossa.

Kerrostaloasumista on niin monenlaista. Kun ensimmäisiä elementtilähiöitä alettiin rakentaa Suomeen, kokeiltiin ja ideoitiin monta asiaa (siksi varhaisia elementtejä on lähes mahdoton porata...). Pihojakin suunniteltiin, eikä rakennettu taloja niin tiuhaan kuin nosturi mahtuu kääntymään kuten myöhemmin.

Lähiöiden vanhimmat osat ovatkin usein viihtyisämpiä kuin uudemmat - ei voi ottaa yhtä taloyhtiötä ja sanoa että tällaista on betonilähiössä. "Grynderien ahneus" on sanapari, joka nousee esille puhuttaessa epäonnistuneimmista, pellolle rakennetuista laatikoista. Sopii miettiä, kenen ahneus nyt aiheuttaa asuntopolitiikan ongelmia.

Nämä kaikki ovat valintoja. Voidaan tehdä niin tiivistä kerrostaloasumista, että se muistuttaa kantakaupunkia, mistä jotkut pitävätkin - tämä tuntuu olevan nykyinen suuntaus. Voidaan toisaalta jättää metsikköä väliin, kuten ennen, vaikka se ei taida tehokasta maankäyttöä ollakaan.

Varmaa on se, että ainakaan pääkaupunkiseudulla ei voida lähteä siitä, että jokainen ostaa oman "viheralueensa" jolle pystyttää talonsa. Useimmilla ihmisillä ei ole siihen kertakaikkiaan varaa. Ja vaikka moni kyselyissä nimeää ensisijaiseksi asumistoiveekseen omakotitalon, kollektiivista tuskatilaa tuskin syntyy siitä, että ihmiset saavat sopivan kokoisia koteja siedettävän matkan päässä työpaikoistaan ja varsinkin palveluista.

Ei hävetä kuulua betonipuolueeseen, koska puolueemme ajaa asumisen eikä unelmien asiaa. Se vain jaksaa hämmentää, että Jan Vapaavuori kuuluu samaan "puolueeseen"... Kaiketi liikemaailmakin on huomannut, että työntekijöillä pitää olla varaa asua, tai sitten niille pitää alkaa ihan tosissaan maksaa liksaa.