Tietyntyyppisten ihmisten ja varsinkin julkisesti kirjoittavien ihmisten sanavarastossa on kaikenlaista tauhkaa. Yksi näistä on "suomalaisten hyvä herraonni". Sillä tarkoitetaan, sikäli kuin olen oikein tulkinnut, esimerkiksi suhteellisen selväpäisiä presidenttejä, kohtuullisen ei-diktatorisia pääministereitä ja niin edelleen.
Tarvitseeko suomalainen sitten herraa päättämään asioistaan? Kun olen vaalityössä puhunut ihmisten kanssa, he tuntuvat sangen hyvin tietävän omat asiansa ja kaipaavat pikemminkin niille ajajaa, samoin kuin yhteiskunnan kokonaisuuden ymmärtäjiä. Alamaisuudesta ei ole ollut kaksisemmin tietoa - en tosin ole ollut paikalla kun ministerit ovat suvainneet kunnioittaa vaalitilaisuuksia läsnäolollaan.
Joka tapauksessa, näissä kuntavaaleissa valitaan ihmisiä hoitamaan kunnan ja kaupungin asioita. Ei sinne tarvita maailmantalouden asiantuntijoita tai ulkopolitiikan järeintä kalustoa, vaan ihmisiä jotka tietävät millaista elämä poliittisten päätösten jälkeen on. Kokeneilla valtakunnanpoliitikoilla on tietysti suurimmat vaalibudjetit ja kanavia sanomalleen, oli sitä kuntalaisten todellisiin kysymyksiin liittyen eli ei.
Tarkoitukseni ei itse asiassa ole kerätä säälipisteitä omalle vaatimattomalle kampanjalleni. Luotan siihen, että se on tavoittanut monet ihmiset ja herättänyt ajatuksia ja ehkä jopa hyvää mieltä. Sen sijaan mietin näinä päivinä ja tunteina, millaisin miettein ihmiset astuvat äänestyskoppiin. Ollaanko sittenkin alamaisia, vai valitsemassa ihmistä duuniin?
Päätös on sinun, hyvä äänestäjä. Tee se huolella tai kevyin mielin, miten vain. Mutta sinä sen teet.
Hyvää vaalipäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti