Päiväkotien ja koulujen opetusryhmien koko on kestoaihe, joka nousee esille vähän jokaisten vaalien alla. Mitään kummempaa asialle ei tapahdu, koska todellista halua ja ymmärrystä asiasta puuttuu.
Ehdotan, olematta kasvatustieteen asiantuntija, päiväkotiryhmän maksimikooksi alle 3-vuotiailla 10 lasta, 3-6-vuotiailla 15. Peruskoulussa maksimiryhmä voisi olla samoin 15, lukioissa ja ammattiopetuksessa 20.
Seuraavassa lyhyesti hyötyjä, joita pienemmistä ryhmistä on.
1) Lapset ja nuoret jaksavat paremmin, kun hälyä on vähemmän. Vaikka ryhmä koostuisi höyhensiipisistä enkeleistä, kymmenien ihmisten samanaikainen läsnäolo tuottaa aina oman kohinansa.
2) Niin nopeammin kuin hitaamminkin oppivat voidaan ottaa huomioon pienessä ryhmässä, samoin erityistarpeet. On hyvä oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja ottamaan huomioon toisetkin, mutta rajansa silläkin, kuinka monta ihmistä pitää kyetä ottamaan huomioon. Tasokursseja haikaillaan ja omaa lasta pidetään tietysti erityislahjakkaana, mutta jo hetki opettajan aikaa auttaisi nopeaoppisia jaksamaan muiden kanssa.
3) Opettajien ammattitaito tulee paremmin käyttöön, kun heillä on aikaa muuhunkin kuin poliisintoimeen. Moni vaihtaa alaa juuri siksi, että työ ei ole sitä mihin koulutus on valmentanut. Vika ei vältämättä ole vain koulutuksessa, vaan myös työoloissa.
4) Pieni ryhmä ei poista ihmisten välisiä ongelmia, kuten kiusaamista. Pienemmässä ryhmässä on kuitenkin helpompaa saada äänensä kuuluville, jos ei kiusaamista hyväksy - kuten osa lapsista ei koskaan hyväksy. Samoin opettajilla on edes jonkinlainen mahdollisuus käsittää tilanteen todellinen luonne, koska he tuntevat lapset paremmin ja tietävät myös ryhmän dynamiikasta yhtä ja toista.
Lisääkin voi keksiä, tässä nyt aluksi. Miksi siis ei näin loistavaa asiaa ole jo toteutettu kaikkialla? Tässä syy:
1) Se maksaa.
On vaikea laskea uskottavasti, miten kalliiksi tulee tuhlata lapsia ja aikuisia huonosti toimivissa kouluissa ja päiväkodeissa. Kova se hinta kuitenkin on. Talouspoliittinen filosofiani menee jokseenkin niin, että pitää käyttää rahaa jotta voi säästää rahaa. Toiminnan jatkuvuus on tärkeää, eivät vain komealta kuulostavat "projektit" jotka päättyvät ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan.
Sen me tiedämme, mitä maksavat erityiset ongelmien ratkaisuksi tarjotut hätäaputoimet. On helpompaa antaa satunnainen summa tällaisiin kuin esitellä iso ja raskas koulutoimen kokonaiskönttä. Siksi on niin tuskallista tehdä sitä, mitä pitäisi.
Ai niin, tietenkin suuria opetusryhmiä tukevat jotkut tutkimustuloksetkin. Eivät kuulemma haittaa oppimistuloksia. Niinpä niin. Toiset tutkimukset kertovat, että oppimistuloksekkaat koululaisemme viihtyvät koulussa huonosti. Olisiko tässä jokin yhteys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti