Johanna Korhosen tapaus Lapin Kansassa ihmetyttää monia. Ennen kaikkea siksi, että eikö muka päätoimittajatasolla tiedetä ihmisten yksityiselämästä ihan riittävästi. Ilmeisesti ei. Ja voiko seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa työhönottoon - no takuulla, vaikka ainahan sitä muita syitä keksitään.
Muistelin vain takavuosien kohua Eva Dahlgrenin naissuhteesta. Suomalaisjulkkikset siunailivat iltapäivälehtien kiertokyselyissä, miten niitä rakkauslauluja nyt oikein on kuunneltava. Eivät kaikki, mutta yllättävän monet. Aivan kuin rakkaus ja parisuhde olisivat jotenkin erilaisia kumppanin sukupuolen mukaan. Mitä nyt olen asioista ihmisten kanssa puhunut, asia on päinvastoin. Samat ongelmat ja ilonaiheet on kaikilla. Ammatillisessa suoriutumisessa en varsinkaan ole havainnut eroja.
Fiksummat ovat neuvoneet näissä vaaliasioissa, että kannattaisi profiloitua Setan suuntaan, koska Tiia Aarnipuun vetäydyttyä on paljon Vasemmistoliiton äänestäjiä, jotka eivät ehkä ole vielä löytäneet omaa ehdokastaan. Jotenkin vierastan tällaista äänten kalastelua, koska elän kliseisessä heteroperheessä enkä ole aihepiirin asiantuntija muutenkaan. Siitäkin huolimatta seuraava lausunto on paikallaan:
Jos minut valitaan, tulen edistämään kaikkien perheiden tasapuolista kohtelua ja puuttumaan kysymyksiin, joissa eriarvoisuutta voisi syntyä. Yleensäkin kaikilla ihmisillä pitää olla oikeus elää haluamallaan tavalla ja tuoda esille omaa ominaislaatuaan. En ymmärrä enkä siedä sitä, että ihmisiä arvotetaan jotenkin huonommiksi vain siksi, että he tekevät samat asiat hieman eri tavalla.
Suomessa on näistä asioista lait säädettynä, joten niitä on noudatettava. Ja mistä ei ole lakia, siellä noudatetaan oikeutta ja kohtuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti