Viime viikolla Durhamin yliopistossa järjestettiin yhdeksäs Death, Dying and Disposal-konferenssi. Erittäin kiinnostavaa, tutkijoita ja alan ammattilaisia eri puolilta maailmaa. Painotus oli toki Britanniassa ja angosaksisissa maissa, mutta oli meitä muitakin, ihan hyvä delegaatio esim. Pohjoismaista.
Samassa yhteydessä perustettiin virallisesti Association for the Study of Death and Society. Erilaisia aihepiiriin liittyviä tutkimuskeskuksia on muutamia (ainakin CDAS, Centre for Thanatology ja Durhan University Centre for Death and Life Studies) ja esim. Pohjoismaissa on perustettu Nordic Network of Thanatology (tuttavallisesti NNT).
Aika moni kuolemaa tavalla tai toisella tutkiva tekee töitä itsekseen. Ruotsalaisiakin oli Durhamissa useita, mutta ei heilläkään ole oman maan sisällä kovin kattavaa yhteistyötä vaan he tapaavat näissä kansainvälisissä kokoontumisissa.
Ehkä siksi konferenssissa oli niin hyvä tunnelma - koska kerrankin paikalla oli vain ihmisiä, jotka ymmärsivät mikä kuolemassa kiinnostaa. Palaute eri sessioissa oli erittäin rakentavaa ja kannustavaa. Ihmisille uskalsi mennä juttelemaan ja juttuahan riitti.
Konferenssissa naurettiin paljon, kuolema on liian vakava asia että siitä uskaltaisi jättää laskematta leikkiä. Eri ihmisten omat kokemukset ja tutkimus sekoittuivat myös tavalla, joka on akateemisissa piireissä harvinaista.
Olen koettanut kerätä ihmisiä Suomesta liittymään tuohon NNT:hen. Parikymmentä henkeä onkin ilmoittautunut mukaan, mitä voi pitää jo hyvänä lukuna. Pitäisiköhän meidän, eri alojen ja eri taustoista tulevien ihmisten kokoontua kansallisellakin tasolla? Se voisi olla avartavaa, koska joka maassa on sitten vielä omat kysymyksensä. Pitäisi vain alkaa järjestää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti