Hampurilaisia ja kiviaitaa

Kiltit tytöt tuhoavat suomalaisen yhteiskunnan, senhän me tiedämme kaikki. Ne vievät opiskelupaikat ja työpaikat ja kaiken päälle tekevät lapsiakin.

Naishistoriassa on keskusteltu paljon suomalaisen naisen vahvuushistoriasta. Kun "naiset on kirjoitettu mukaan historiaan", kuten vanhahtava naishistorian agenda kuuluu, on samalla luotu hyvin selvärajainen mielikuva suomalaisesta naisesta. Karrikoiden tämä nainen hoitaa miehen ja lapset, kyntää ja kylvää, tekee metsätyötkin kun mies kuitenkin vaan ryyppää, pitää huolta omista ja appivanhemmista, osallistuu paikallisyhteisön toimintaan vireästi ja vielä iltapuhteinaan rakentaa kiviaitaa. Kaiken tämän nainen tekee kyselemättä ja itsestäänselvästi, onhan hän aito suomalainen nainen.

Ja aika helvetin tyhmä, jos niikseen tulee. Ainakaan tämä kuvitteellinen naisolento ei tarvitse sukupuolten välistä työnjakoa kuin alistamisensa oikeuttamiseen, koska hänhän se kaikki työt tekee. Ja vielä säälii miehiä, kun niillä on milloin mistäkin syystä niin vaikeaa.

No, tässä pikku purkaus historian havinaa vastaan. Ammattitutkijat eivät enää näitä älyttömyyksiä levittele, mutta ns. yleisessä historiatietoisuudessa marttyyrimamman kuva on vahva. Se selittää niin paljon, kunhan sitä ei tarkastella kriittisesti.

Kun olen taas vaihteeksi äitiyden lähtökuopissa (laskettu aika 10.6.), on hallituksen suunnittelema maksuttoman päivähoidon poistaminen herättänyt tunteita, ei niin että olisin ainoa. Suunnitelma vain vahvistaa vakaumustani siitä, että lopullisena tarkoituksena on jonkinasteinen rodunjalostus. Se, mikä 1900-luvulla hävitettiin, eli lasten lähtökohtainen eriarvoisuus, koetetaan tuoda suomalaiseen yhteiskuntaan takaisin. Köyhien vanhempien lapsille pyritään luomaan niin heikot elämän edellytykset, että he eivät uhkaa parempaa väkeä kuin omissa ghetoissaan.

Yleensä "keskustelu" erilaisista vanhemmuuteen liittyvistä asioista menee naisten keskinäiseksi inttämiseksi, varsinkin päivähoito on tällainen epä-älyllisyyteen innoittava kysymys. Kuitenkin lapsella on useimmiten kaksi vanhempaa, jotka jopa yrittävät elää toistensa kanssa. Ja toinen vanhempi on yleensä isä, mies, juuri sellainen sorrettu suomalainen mies.

Tuntematta sosiobiologiaa kovin syvällisesti haluaisin kysyä, missä määrin erilaiset lapsiperheiden aseman heikennykset eivät ole miesten toisiaan ja toistensa jälkeläisiä vastaan suuntaamia toimia. Varsinkin (yleensä naispuolisten) yksinhuoltajien asema on tällainen seikka: jos mies ei halua tai pysty huolehtimaan jälkeläisistään, kuka sen tekee? Jätetäänkö näiden miesten lapset yhden, sukupuolensa vuoksi muutenkin tulonjaollisesti heikommassa asemassa olevan huoltajan varaan?

Lempiteoriani suomalaisesta sukupuolijärjestelmästä muistuttaa hampurilaista: miehet ovat leipä ja naiset ovat pihvi. Siis teoriassa. Kaikkein suurinta ja todellisinta valtaa ja voimaa käyttävät miehet - ne miehet joista ei tippa linssissä paljon puhuta, muuten kyllä. Miehet, jotka pärjäävät koulussa ja opinnoissa ja liitävät huikeasta työtehtävästä toiseen. Miehet, joilla parinvalinta on todellakin valintakysymys eikä mikään "ihmisen ikävä toisen luo". Miehet, joiden lapsilla ei ehkä ole isää sen enempää kuin perheensä hylänneen juoponkaan lapsilla, mutta komea kuva kultaraameissa kuitenkin.

Vähäisintä valtaa käyttävät, tai ovat käyttämättä, ne kelkasta pudonneet, hitaasti tai nopeasti sortuneet tai tuskin koskaan nousseetkaan miehet. Nykyään niille on diagnoosit ja kaikki, mutta ei niitä pystytä sen kummemmin auttamaan kun ei ole resursseja. Ne tappelevat verissä päin keskenään ja vähemmän verisesti Kelan ja sossun kanssa, jossa vastassa on sitten naisia.

Naiset on näet asetettu näiden miesryhmien väliin. Silleen kivasti, että totuus unohtuisi. Eivät ylimmän luokan miehet näet oikeasti halua mitään erityisen hyvää syrjäytyneille sukupuolikollegoilleen, miksi haluaisivat? Hehän ovat mukava sylkykuppi kaikille ja toisaalta ylläpitävät konkreettista väkivallan uhkaa yhteiskunnassa, jossa raain väkivalta on sivistyneiden solmiomiesten käsissä.

Mutta kuitenkin näyttäisi siltä, että naiset päättävät. Kouluissa ja päiväkodeissa, neuvoloissa ja sairaaloissa, sosiaalitoimessa ja jopa evankelisluterilaisessa kirkossa naisia vilisee, ja naiset näkyvät. Kun jokin menee konkreettisesti pieleen, nainen löytyy selittämään kaiken ja ottamaan vastuun. Naiset eivät ymmärrä miehiä, ja siksi miehet eivät pärjää.

Todellisuudessa suurin osa miehistäkin seikkailee naisten muka hallitsemassa keskikastissa ja harjoittaa ammatteja, joissa ei ole kovin paljon "äijää" eikä korkean tason vaikutusmahdollisuuksiakaan. Todellinen mies ei vain tunnu kiinnostavan poleemisia keskustelijoita, jotka haluavat nähdä miehet naisten uhreina.

Naisten näkeminen miesten uhreina taas ei ole ollut eikä ole varsinkaan enää kovin suosittua suomalaisessa yhteiskunnassa. Mieluummin on korostettu vahvan naisen mallia, jota vain pitäisi alkaa arvostaa niin hyvä tulisi. Ihan kiva, siskot, mutta silloin antaudutaan (sic) vaaraan, että nämä miesten surkuttelijat (joista aina sopivan tyhmä ja äänekäs osa on naisia) pääsevät ääneen. Kun ne naiset on niin sellaisia. Eivätkä edes naisellisia - tosin missäpä meikkaamiseen olisi aikaa ja tarvetta kaiken hääräämisen keskellä.

Vahvan naisen ja luuserimiehen teoriat ovat syntyneet pönkittämään mielikuvia, joilla on ilmiselvästi paljonkin käyttöä. Naisten käyttökelpoisuus mihin hyvänsä, ja vähäinen arvostuksen tarve ovat erinomaisen hyödyllisiä. Tyttöhän on tyhmä, jos kirjoittaa laudatureja ja menee yliopistoon - jos poika vaivautuu moiseen, se on Suuri Isänmaallinen Teko. Jos tyttö juo viinaa ja rähjää kännipäissään, se johtuu "kauheasta veminismistä", eikä siitä, että hän olisi omaksunut vallitsevat miehiset arvot siitä, mikä on sopiva ja oikea tapa juhlia ja ilmaista tunteita. Pojat taas on niin poikia, jos niitä joutuu hakemaan putkasta niin kasvukipujahan ne vain ovat.

Naisten käyttökelpoisuus on tietysti huipussaan ihmisen lisääntymisen ollessa kyseessä - ilman naisia jos kohta miehiäkään se ei onnistu ollenkaan. Kuten Raamatussa sanotaan (1 Tim. 2:15), nainen voi pelastua lastensynnyttämisen kautta Eevan kauheasta synnistä. Miksi siis vielä maksaa niille siitä... Ainakaan silloin, jos nainen on ollut tarpeeksi tyhmä pariutuakseen niin köyhän miehen kanssa, etteivät ne selviä ilman yhteiskunnan tukea. Hei vaan hampurilaisen alaosaan koko perhe. Ja syyllistetään samalla muutkin ämmät siitä, että kehtaavat sanoa tekevänsä jotain tärkeää.