Äitiysloma jatkuu vauvanhoidon merkeissä. Kotona ollaan, mutta mitä se on?
Sain juuri viestin, jossa tiedusteltiin erästä työhön liittyvää asiaa. Näitähän tulee, ja olen niihin äitiyslomalta vastaillut. Kun ei tarvitse kuin kommentoida, niin mikäs heissä. Tämä asia on kuitenkin sellainen, etten oikein voi sitä yksin päättää, ja toinen asianosainen kollega on kesälomalla.
Eihän kesälomalaista sovi häiritä. Mutta mikäs loma se äitiysloma on?
Monelle asia on itsestäänselvä: kun ollaan kotona, ei tehdä töitä ja kun ollaan töissä, ei olla kotona. Tutkijan maailma on kuitenkin hyvin toisenlainen. Tunnen kaiketi yhden alan ihmisen, joka ei perhevapailla ollessaan ole osallistunut seminaareihin, konferensseihin tai tieteellisiin julkaisuihin. Yleisesti ottaen töitä tehdään ”lomilla” enemmän tai vähemmän, eikä sitä edes isommin hävetä toisilta pyytää.
Niin tietysti, palkatta enimmäkseen. Emmehän toki huijaisi Kelaa. Itsekin ilmoitin kiltisti edellisellä äitiyslomalla palkalliset työtehtäväni, etten saisi liikaa minimiäitiyspäivärahaa.
Tutkijoilla on palkattoman työn ja minimitukien lisäksi muitakin ongelmia, kuten työtilat. Minulla on aina ollut mahdollisuus työskennellä kotona – it-alalla oleva mies tuottaa paikalle pikavauhtia pelit ja vehkeet – mutta moni on todella työtilan tarpeessa eikä yliopisto pysty kaikille sellaista järjestämään. Onko tällainen tutkija töissä, jos hänellä kuitenkin on tutkimusrahoitusta? Ei lainkaan välttämättä, ja vaikka työtila olisikin, niin apurahatutkijahan on vain harrastamassa ainakin sosiaaliturvan näkökulmasta. Paitsi jos pitäisi saada työttömyysturvaa, silloin ei pidä ilmoittautua jatko-opiskelijaksi saati esiintyä laitoksen nettisivuilla.
Kotona taas ei tehdä töitä. Ei vaikka olisi opiskelija, kuten päivähoitokeskustelussa on lipsahtanut julkisuuteen. Entinen opintoviikon käsite tosin sisälsi ajatuksen, että opiskelija käyttäisi tietyn oppisisällön omaksumiseen 40 tuntia viikossa kunnon duunarin tavoin. Onneksi nykyään on opintopisteet, eli opiskelija oppii omalla ajallaan, jossain lastenhoidon ja työnteon välissä.
Isien taas pitäisikin jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Tosin nämä ajat ovat rajattuja, ja merkitsevät melkoista sumplimista äidin töiden ja kotonaolon kanssa – äitihän se pääasiallisesti kotona on vai mitä. On tietysti periaatteessa hieno juttu, että mies on lapsensa kanssa useitakin kuukausia ilman työelämän velvoitteita. Kuinka todellista tuo työstä vapautuminen on, vai soiko kännykkä päivittäin on sitten eri asia. Ja kuinka todellista lapsen kanssa oleminen – tuttavapiirin tarinaperinteeseen kuuluu mm. uuden naisen kapakasta isyyslomalla löytänyt mies ja mies, jonka isäkuukauden pitäminen oli hänen perustavanlaatuisen avuttomuutensa takia äidille paljon raskaampaa kuin oma kotiäitiys.
No, nämä ovat poikkeuksia vaikkakin tositarinoita. Lopputulemaksi jää kuitenkin se, että teoriassa hienot asiat eivät kerro mitään käytännöstä. Kun minulla on tämä joustava työ – ja joustava psyyke? – niin meidän perheessä isyyslomat ja isän pitemmät perhevapaat ovat aika harvinaista herkkua. Onko mieheni siis sika ja sortaja, joka ei välitä lapsistaan? Njaa, eilen siltä ei meinannut saada vauvaa sylistä syötettäväksi eikä se harrasta muuta kuin perhettään (käyneekö työstä en ole kysynyt). Mutta tilastoissa ja numeroina, oi kuinka huono isä.
Sen kun joku kertoisi, miksi vanhempainrahoista pitää ilmoittaa jos on ollut töissä tai opiskellut, mutta kotihoidontuesta ei. Siksikö, että toinen on tulosidonnainen ja toinen ei? Toinen on (melkein aina) pienempi kuin toinen? Vai koska kotihoidontukea saa lapsista, jotka ovat jo niin isoja että niiden kanssa samaan aikaan ei kuitenkaan pysty tekemään mitään...
Väittelin tohtoriksi esikoisen ollessa puolitoistavuotias – temppu johon vaikutti monikin seikka ja jota ei kenenkään kannata malliksi ottaa. Uusintakierroksella olevan Tahdon asia-sarjan tuleviin repliikkeihin kuuluu ”vauvathan vaan nukkuu ja äiti tekee väitöskirjaa”... Kiinnostavaa nähdä, miten kahden lapsen kanssa kulkee järki ja sujuvat hommat. Jotain on jo kertynyt, vaikka tolkku on oltava enkä kuvittelekaan aloittavani mitään uutta lähiaikoina. Tietysti ilmoitan vanhempainrahakauden osalta Kelalle, mitä teen. Paitsi ajatteluani, se on vielä ilmaista ja vapaata!
Mutta pitäisikö minun vastata siihen alussa mainitsemaani kyselyyn? Olenko minäkin lomalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti