Enkelintekoa

Että pisti vihaksi eilisiltana tv-uutisia katsellessa. Aborttien määrä on noussut joissakin sairaanhoitopiireissä (metatason otanta jos mikä). Asiaa käänneltiin monelta kantilta, pääsemättä yleisesti ottaen mihinkään järkevään lopputulokseen.

Pisteet himaan vei kuitenkin se lääkäri, joka melko suorasanaisesti syytti naisia liiasta laskelmoinnista ja haluttomuudesta synnyttää. "Kaikillahan tässä on velkaa" vai miten se meni. Hyvä jumala miten kipeän totta!

Urbaanilegendojen aatelia ovat tarinat naisista, jotka teettävät abortin päästäkseen alansa konferenssiin ja ovat muutamaa kuukautta myöhemmin tulossa rakenneultraan. Eli lapsi pitää saada justiinsa oikeaan aikaan, ei kuukauttakaan liian aikaisin tai myöhään. Sehän meiltä kaikilta aina onnistuukin, koska menemme vauvakauppaan ja ostamme sieltä kuosiin sopivan yksilön saatuamme luvan työnantajalta, opinto-ohjaajalta tai muulta gurulta.

Aborttia pidetään aina myös helppona ratkaisuna, mitä se raskauteen ja lapsenhoitoon verrattuna tietysti onkin. Olisi kuitenkin kiva, jos abortteja kritisoivat viitsisivät, jos eivät samaan hengenvetoon niin edes seuraavassa lauseessa kertoa, mitä he ovat valmiit tekemään vahingossa raskaaksi tulleiden naisten hyväksi. Onhan noita yhteiskunnan tukia joo, varsinkin jos on raskaaksi tullessaan ollut hyväpalkkaisessa duunissa. Tosi moni vahingossa raskaaksi tullut onkin?

Abortti myös jakaa naiset epäoleellisiin ryhmiin. Itse kuulun siihen valtaisaan joukkoon naisia, joka ei ole säästynyt abortilta siksi, että olisin joka ikinen kerta naisenelämäni aikana pitänyt huolta itsestäni ja tulevien lasteni terveydestä, suomeksi sanottuna ehkäisystä. Joskus tähän on painostanut mies (poika), joskus en ole itsekään todella uskonut siihen, että vauvoja tehdään juuri niin kuin kirjoissa lukee. On niin helppoa antaa mennä ja miettiä hauskempia asioita kuin sitä, mistä bilsanope varoitti.

En siis voi osoitella sormella niitä, jotka ovat joutuneet arvioimaan elämäntilannettaan ei-toivotun raskauden valossa. Voitko sinä, hyvä lukija? Oletko joka ikisessä yhdynnässäsi käyttänyt ehkäisyä? Vai oletko vain onnekas, kuten niin monet muut?

Lasten hankkimiselle ja hankkimatta jättämiselle on monia hienoja ja rationaalisia perusteluja. Kaikki eivät tarvitse varsinkaan edelliseen mitään perusteluja: "kaikkihan" ainakin yrittävät perustaa perheen. Kyllä kunnon ihmisellä on perhe. Lapset on rikkaus (sic). Mitä elämä olisi ilman, ah ja voi.

Joillakin on lapsettomuudellekin hyvä syy: ei vaan onnistu, tai ei vaan tunnu yhtään omalta asialta. Tai ei ainakaan nyt, koska on sitä velkaa tai opiskeluja tai epävarma ihmissuhde (ihan helvetin hyvä syy muuten olla hankkimatta lapsia).

Mutta ovatko nämä syyt totta, kertovatko ne oikeasti päätöksentekoprosessista asiassa? Uskon, että monellakaan ei ole kovin selvää käsitystä miksi he ovat hankkineet lapsia. Joillakin on taustalla kaveripiirin paine ja sukulaisten ahdistelevat kysymykset, mutta eivät suinkaan kaikilla. Lapsia voi "alkaa tekemään" miettimättä asiaa muulta kantilta kuin siltä, pitäisikö muuttaa isompaan asuntoon vai mahdutaanko tähän. Tai edes sitä.

Luonto ja luonnollisuus nousevat taas esille. Itsekäs geeni ja sitä rataa. Mutta moniko muistaa, että on ihan yhtä luonnollista olla haluamatta lapsia? Eläinmaailmassa huono ravintotilanne saa lajit jättämään jonain vuonna lisääntymisen kokonaan, ja jos poikasia tuleekin, ne voidaan tappaa tai hylätä. Ei helliä emoja ole kuin saduissa.

Ihmislaji on jatkuvassa kiimassa ja kulttuurimme vielä tukee sitä voimakkaasti. Minusta kaikkien halukkaiden pitäisikin saada abortti ja ehkäisyvälineiden pitäisi olla ilmaisia - eikös Viagrakin ole vai onko tämäkin urbaanilegenda? Toivottujenkin lasten kanssa veivaaminen on tarpeeksi rankkaa... Abortti sinänsä altistaa erilaisille komplikaatioille eikä ole mikään terveyslääke, mutta raskaus se vasta hurjaa hommaa onkin. Adoptio ei siis ole mikään ratkaisu tähän, minusta on julmaa ehdottaakin sellaista.

Kaikkein parasta olisi tietysti, että maailma olisi sellainen että kaikki lapset voisivat syntyä. Mutta ei ole näköpiirissä, että niin olisi. Kuten sanottua, toivottujenkin kanssa on puuhaa kerrakseen ja huolia riittää, vaikka olisi ammatillisesti edes jokseenkin turvatussa asemassa. Syyttävää sormea ei ole aihetta kohdistaa heikkoihin nykynaisiin, vaan aikakauteen, jossa jokaisen pitäisi tuottaa ja kuluttaa koko ajan. Katkokset ja poikkeamat ovat olevinaan varsinkin lisääntymisikäisille niin vaikeita asioita, etten ihmettele jos joku jättää sen mieluummin väliin. Huono myyrävuosi, jälleen kerran.