Hesarin Nyt-liitteessä Riku Siivonen kirjoittaa luotolla elämisestä ja Hbl:ssä Juhana Vartiainen Yhdysvaltain luottokriisistä. Eilisessä Hbl:ssä nuortensivulla kritisoitiin sitä, miten mainostajat muokkaavat mainoskuvia sumeilematta luoden nuorille mahdottomia ihanteita ja tavoitteita.
Nämä eivät ole erillisiä ilmiöitä, kun niitä tarkastelee koulutetun ja ainakin paperilla siedettävästi toimeen tulevan pariskunnan postilaatikon näkökulmasta. Tuntuu, että paperinkeräykseen menee yhä useammin jonkin luottofirman brosareita. Meille yritetään myydä rahaa, nykyään ei kuulemma ole tarpeen sitä tienata.
Toteuta unelmasi, on näiden kirjeiden viesti. Onko sinulla unelmia? Ulkomaanmatka, sapattivapaa, uusi auto - miksei samantien kauneusleikkaus? Tuo nuortenpalstan valitus osuu juuri tähän unelmatehtailuun. Mainosten ihmiset ovat niin epätodellisia, että kukaan ei voikaan tulla heidän kaltaisekseen. Eikä se ole tarkoituskaan. Tarkoitus on saada ihmiset ostamaan rasvoja ja ryysyjä ja turhanpäiväisillä ominaisuuksilla varustettuja kännyköitä, jotta oltaisiin edes vähän lähempänä jotain valoisaa ja kauempana jostain pimeästä. Yhtä epämääräistä kuin maailmanuskontojen lupaukset kuolemanjälkeisestä autuudesta. Se vain pitää saavuttaa tässä ja nyt.
Kulutusyhteiskunnan synty liittyy yhteiskunnan tasa-arvoistumiseen. Kun sääty ei enää rajoittanut ihmisten elämää, voitiin alkaa kuvitella, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet onneen, sivistykseen ja vaurauteen. Kuten olemme vaikkapa koulutuksen arvostuksen vähenemisestä huomanneet, aina kun rahvas pääsee lähemmäs paratiisia, sääntöjä muutetaan ja peli alkaa alusta.
Luoton tyrkyttäminen on keino jakaa varallisuutta uudelleen. "Köyhä kansa / rikkailta lainaamalla / toteutteli toiveitansa", kuten Göstä Sundqvist asian ilmaisi aikanaan. Pikaluotot ovat keino kyykyttää niitä, joilla ei muutenkaan niin vauraasti mene.
Mutta järki ei voi vallita taloudessa, koska se perustuu uskomuksiin ja toiveisiin korkeimmallakin tasolla. Miksei sitten omaa elämää vasta aloittelevilla nuorilla tai muuten vain Kelan orjuudesta pois pyristelevillä? Kuka uskoo uuteen lamaan, kun kaikki on nyt ihan eri lailla?
Uusjako tarkoittaa sitä, että osa ihmisistä saadaan pysymään köyhinä ja osa ennen pikkuvarakkaista saadaan köyhdytettyä. Näin kävi Suomessa 1990-luvun alkupuolella ja voi aivan hyvin käydä nytkin.
Mutta unelmat eivät ole vain meidän omiamme. Esimerkkinä meidän perheen autotilanne: metron varressa asuvat eivät autoa periaatteessa tarvitse. Mutta ystävien ja sukulaisten oletusarvona on, että meidän kaltaisillamme ihmisillä on auto. Meitä pidetään ikävinä tyyppeinä, kun emme raijaa kahta lasta julkisilla liikennevälineillä joka selkosen taakse. "Kun sinne ajaa ihan helposti." Paineita on - ottaa taas lisää lainaa...
Sehän se on tämä länsimainen elämäntapa, Max Weberillä on hyvä sana Lebensführung eli elämäntavan käytäntö. Se on pieniä valintoja suurin merkityksin, eikä niitä voi aina yksin päättää. Kun mielikin sitten tekisi niitä asioita, joihin ei oikeastaan ole varaa. Että olisi jossain valoisassa ja poissa pimeästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti