On ilmestynyt sananmuunnostarinan kertova teos Pentti Hirvonen ja mullistuttavat äänteet. Kiirehdin heti tekstaamaan asiasta ystävälleni, jonka isä harrastaa näitä ilmeisen innokkaasti. Vastausviestistä on tuo otsikko. Kudonnan mallikin on kuulemma hallussa.
Aihepiiri ei olisi niin kiehtova, ellei eräs toinen ystäväni olisi täysin sananmuunnossokea. Tiedättehän, ihminen joka ei reagoi lainkaan ooppera-aiheiseen viestiin "Toscaa parvella" tai kikata kun ajetaan hillittömästä kurvista. Tuskan parahduskin menee ohi korvien. Tämä valitettava aivovamma ei ole yleinen, mutta aina yhtä hämmentävä.
Mikään selittäminenkään ei auta asiaa, vaikka juttu itse saakin lievän hymynkareen potilaamme huulille. Mutta se muunnos näissä se vitsi on, eiväthän tällaiset, usein 12-vuotiaidenkin mielestä lapselliset jutut mitään maailmoja syleilevää viihdettä ole.
Huumorintaju on muutenkin kansaa jakava asia. Senssipalstoilla aina vaaditaan huumorintajua kumppanilta, mutta hermoille sekin käy. Suvun hauska mies on painajainen jos bileet jatkuvat pitempään. Ja monesti huumori on hauskaa vain sanojansa mielestä: eräskin vanhempi sukulaiseni totesi toiselle, että oli sulla huono syöpä kun ei tappanut. Tähän verrattuna minäkin olen sulava suustani...
Naisia moititaan huumorintajuttomiksi ja feministejä varsinkin. Kun mies vain hauskasti kertoo blondeista ja banaaneista, niin pitäähän sen naurattaa vaikka juttu on kuultu tuhannesti ja vielä paremmin kerrottuna. On ihan eri asia, kuuleeko tällaisen vitsin tyttöporukassa vai esimieheltään, eikös juu. Huumoriin kuuluvat aina ajoitus ja tilannetaju. Tosin kaikki vitsit eivät ole vitsejä lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti