Aika moni akateeminen nainen ei omien sanojensa mukaan lue naistenlehtiä. No ehkä kampaajalla (mitä ei monesta uskoisi tukan perusteella...) tai lääkärin odotushuoneessa. Korkeintaan ja silloinkin vain ne asiajutut, ei ikinä julkkisjuoruja, hyi.
Minullekin naistenlehtien funktio tässä matoisessa maailmassa on osin epäselvä, vaikka olen niitä ikäni lukenut enkä aio tavasta edes päästä. Tälläkin hetkellä saan lahjatilauksena Me Naiset. Olen vuosia pyytänyt Suomen Kuvalehteä, mutta ei ole kuulunut. Tätä sanotaan sosiaalistamiseksi.
Jostain puoliperverssistä syystä luen mielelläni noita julkkisjuttuja. "Avoin tilitys" saa kyllä niskakarvat pystyyn, mutta ainahan ihmisillä on elämänmuutoksia, eikä omien kavereiden jorinoita toimiteta mukavaksi paketiksi kuten lehtijulkkisten. Hymiö tähän näin.
Me Naiset tuntuu profiloituneen Eevasta seuraavana kovan luokan mediapersoonien avautumiskanavana. Sen melkein tietää, että ministerin elämästä luetaan "mimmeistä" (lempinimi jota en itse saa suuhuni mahtumaan), kun muut lehdet saavat tyytyä ex-missiin. No kelpaa ex-missikin jos sillä on juuri alkamassa ohjelma telkkarissa. Kuten tällä viikolla, 38/07.
En nyt laita ihmisen nimeä tähän, Google vääristää maailmaa muutenkin. Totean vain, että en tästä kansikuvajutusta saanut kirveelläkään selville, mitä tämän malli-juontajan elämän suuret, kasvattavat vaikeudet ovat olleet. Se, että on ollut niin hyvännäköinen että on joutunut koulukiusatuksi? Vai se, ettei saanut ensisijaisesti haaveilemaansa opiskelupaikkaa? Jotain sellaista kaiketi.
Sitä minä vain ihmettelen, että miksi niitä kasvattavia vaikeuksia pitää aina olla. Eikö se, että nyt menee hyvin ole merkki siitä, että ei se elämä ennenkään täyttä skeidaa ollut? Eikä niin, että mitä kamalampi lapsuus ja/tai nuoruus, sitä suurempi menestys nyt. Kysyn tätä myös sankaruustutkijana, meillä on alkuviikosta semma ja kaikkea.
Toinen ihmetyttävä seikka on näiden juttujen sliipattu yleisilme. Eronnut näyttelijä ei vahingossakaan kerro, mistä ero toisesta tunnetusta näyttelijästä johtui. "Jätin taakseni paljon pahaa." Rouva hyvä, me emme ole nyt lainkaan tyytyväisiä vielä. Miksi edes alkaa kertoa, kun se on tuollaista vilauttelua? Olisi sitten vain puhuttu uusista työnäkymistä pelkästään. Niissäkin riittäisi toisille free lance-työn orjille kiinnostavaa asiaa.
Vai toimiiko julkkislogiikka juuri noin? Pitää vähän vilauttaa intiimiä, että saataisiin taukimpienkin kiinnostus heräämään myös niitä asiallisia asioita kohtaan. Liikaa ei silti saa paljastaa, ettei leimaudu täysin. Pahimmillaan joutuu OHO!:n ja Katso!:n palstoille.
Tästähän väiteltiin eduskuntavaalien alla, että joillakin naisedustajilla on naistenlehtietu puolellaan. Ja toiset sanoivat heti tohkeissaan, että ei siitä iltapukujen esittelystä mitään hyötyä ole. Jepulis.
Mutta en minä usko, oman elämänkokemukseni perusteella en varsinkaan usko, että jonkinlaisen menestyksen aikaan saanut ihminen olisi aina kärsinyt ihan mielettömästi. Monella menee hyvin vaikka on mennyt aina, moni ei koskaan nouse päihdeongelmien ja hyväksikäytön suosta. Kai noilla tarinoilla on tarkoitus todistaa, että sinäkin pystyt vielä, hyvä lukija. Jos et ihan heti, niin ostettuasi lehtemme seuraavan numeron?
Huomaan vihjailleeni ilkeästi akateemisten naisten kampauksista, mistä pahoittelut. Minun hiukseni leikkaa oma mieheni, eli ainakin yhdessä suhteessa se lahjatilaus on todella tarpeen... ja sosiaalistuminen edelleen pahasti kesken...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti