Sankaruussemmassa (josta kotiäidille riittää näköjään koko syksyksi apetta!) käsiteltiin myös sankariarkkitehtejä. Keitä he ovatkaan ja mitä he tekevät, kysyi Daniel Nagy.
Töölönlahden suunnitelma tuli myös puheeksi. Siitähän tässä väännetään, kuulemma Satakunnan Kansaa myöten, koska kyseessä on kansallinen kohtalonkysymys. Kaiketi. Tänään sitten Hesarin mielipidesivulla on toisenlainen näkemys, eli että aluetta ei pidä elävöittää hengiltä.
Voisi myös kysyä, Richard Scarryn lastenkirjan tapaan, että mitä ihmiset tekevät. Millainen kaupunki olisi ihmisten käytettävissä, millaisessa kaupungissa olisi jotain tekemistä useimmille ihmisille?
Ja tämän voisi vaihteeksi tehdä deskription eikä preskription periaatteella. Eli ei niin, että itseään fiksuina pitävät ja hyvää tarkoittava touhot luonnostelevat jonkinlaisen tulevaisuuden ihannekansalaisen (homo finlandicus?), joka sitten liikkuu ja toimii kaupunkitilassa sivistyneesti.
Kammottava faktahan on, että suurinta osaa helsinkiläisistä hetkauttavat Töölönlahden tönöjä enemmän Itäkeskuksen ja Jumbon laajennusosat. Joiden arkkitehtuurista ei liene kellään paljoa sanottavaa. No minä sanon sen, että vanhassa Itiksessä on helppo liikkua ja Piazza on näin vaunujen kanssa kulkevalle jo vaikeampi tapaus. Eläköön tylsä arkkitehtuuri, jos siinä pystyy elämään.
Onko ostaminen nykyihmisen perustoiminto? Ehkä. Kannattaisi kuitenkin muistaa, mikä vetää kansaa jopa Helsingin tylsään ja luotaantyöntävään keskustaan. Rockmusiikki ja urheilu. Välillä spontaanisti, mutta ainakin melko vähällä vaivalla. Joku lisäisi tähän että viina, mutta se nyt menee seassa aina, kun kansa on siihen opetettu huolella ja taiten.
Spurgut kuulunevat kaupunkikuvaan myös. Ainakin Kalliossa, sanovat. Täällä meillä niitä pidetään kurjina ihmiskohtaloina kuten kuuluukin - jos kaupunki tai osa siitä elävöityy sillä, että ihminen on päihteiden väärinkäyttäjä, hyväksyvä humanismi on mennyt liian pitkälle. Vai onko sekin osa eliitin kaupunkisuunnitelmaa?
Onko sankariarkkitehtuuri osa suunnitelmaa, johon kuuluu ihmisten jakaminen niihin, jotka ovat hyväksyttävää kaupunkikuvaa ja sitten niihin toisiin? Epäilen, että spurgut ja me lasten kanssa vaeltelevat olemme arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden mielestä samaa epähenkilöiden jengiä. No, me mammat sentään pääsemme sisälle kauppakeskukseen, vaikka lastenhoitohuone onkin maksullinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti