Niin kauan kuin lapsi ei osaa ilmaista itseään puheella, voimme kuvitella hänen päähänsä mitä merkillisimpiä ajatuksia. Vauvan oletettujen aatosten avulla väsyneet vanhemmat voivat keskustella kipakastikin... Tai sitten suvun hauska mies ottaa lapsiparan puunukekseen ja viihdyttää koko seurakuntaa taaperon avulla.
Lasten kuvitellaan tietysti ajattelevan kuin aikuiset. Toivottavasti kukaan muu ei muista kaameita Hei, kuka puhuu-elokuvia (niitä joita Travolta teki ennen kuin tapasi Tarantinon), mutta Hesarin Santeri-sarjakuvaa julkaistaan edelleen. Kun lapsi ei puhu, hänet voi laittaa laukomaan puolivillaista komiikkaa tai kyynisiä yhteiskunnallisia kommentteja.
Onkohan tällaisille ihmisille suurikin järkytys, kun lapsi alkaa tosissaan kertoa maailmastaan puheen avulla? Ensi sanat "kukka", "kakka" ja "äiti" olivatkin totta eivätkä harjoittelua. "Iso auto!" "Pii-paa-auto!" tulevat seuraavaksi, kiihtyneen tärinän säestyksellä...
Ja sitten koittaa se hellyttävä "lasten suusta"-vaihe. Yritä tässä opettaa kersalle kulttuuria, kun Pavarotti telkkarissa kirvoittaa kommentin "iso setä huutaa"... Toisaalta vauva-aikojen salaperäisyyskin säilyy pitkään. Miten niin "käärme söi kuun" kun se ei paista? Miehen mielestä tämä on muinaisegyptiläistä mytologiaa. Minä vain - niin, olen sanaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti