Nyt Hufvudstadsbladetkin alkoi veivata Kaisaniemen puistosta, Hesarihan on rummuttanut siitä jo jonkin aikaa. Kun puisto on pelottava ja täynnä rikollista toimintaa, niin tarttis tehdä jotakin.
En osaa sanoa Kaisiksen nykytilasta - Siltasaaressa asuessani en tiennyt, että sillä on huono maine ja hölmönä oikaisin puiston kautta useinkin. Yksi tuttu opiskelijapoika tosin ryöstettiin siellä, kun hän makasi nurmikolla sammuneena. Njaa, koskaanhan ihminen ei itse aiheuta ongelmiaan, vai mitä?
Nykyään asun täällä pelkojen Mekassa (sic) eli Itä-Helsingissä. Hengenvaarallisella metrolla reissaan melkein päivittäin. Jotenkin ei jouda hirveästi pelkäämään, kun kahden lapsen kanssa on liikenteessä.
Onhan metrossakin kaikenlaista porukkaa ihan näkösällä, ei tarvitse erikseen etsiä kun kävelevät vastaan sikäli kuin kykenevät. Suurin osa meistä tosin istua kököttää kiltisti penkissään. Kenties rupattelee satunnaisesti lapsista ja elämästä yleensä, ihan selvin päin sikäli kuin kykenen arvioimaan. Mutta tämähän ei ole uutinen.
Hbl kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että liian samanlainen porukka tekee seudusta pelottavan. Toisaalta usein selitetään, kuinka erilaisuus se vasta ongelma onkin. Mikseivät sano suoraan, millä tavalla samanlaisista ja erilaisista on kyse...
Pelko on siitä erikoinen tunne, että suurin osa siitä on odotusta, että jotain tapahtuisi. Kun pelon aihe on käsillä, tunteet ovat yleensä jotain muuta, olivat ne sitten pakokauhua, vihaa, epätoivoa. Kun oikein tapahtuu, ei paljon ehdi tuntea.
Sitten jälkikäteen pelätään taas, enemmän tai vähemmän. Mutta ei pelko katoa minnekään, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Aina löytyy se tutun kaverin serkku tai ainakin lehden pikku-uutinen, joka todistaa pelon aiheelliseksi. Ja koska ihmiset pelkäävät, pelottavista asioista kannattaa uutisoida. Pitäähän ihmisiä liikuttavista aiheista kirjoittaa.
Jotenkin toivoisin, että näiden pelkojuttujen sijaan kysyttäisiin, miksi ne pelottavat ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. Eivät ne ole mitään pimeästä sikiäviä mörköjä, vaan verta ja lihaa ja monesti erilaisia kemikaaleja kanssa.
Vai toivotaanko Kaisaniemessä, että möröt vain menevät muualle kun valaistusta lisätään? Tänne meille ne kai sitten tulevat, saattavat olla täältä kotoisinkin. Menevät meidän tavallisten tohtorien seassa. Mutta eihän tämäkään ole uutinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti