Ammuntaa

Pakkohan tässä on jotain kommentoida Ylikankaan uusimmasta... jota en tietenkään ole vielä lukenut, mutta ketäpä se estäisi. En nähnyt kirjajulkkaria televisiosta, oli kuulemma olleet herrat melkein toistensa kraiveleissa kiinni. Tämä siis värikästä kieltä käyttävän henkilön kuvauksen perusteella, se joka näki itse tietänee paremmin.

Ihan yhtä naiivia kuin kuvitella, että sankari-isoisä kertoo juttunsa pilkulleen yhtenevästi tapahtumien kanssa on kuvitella, että arkistoissa on kaikki maailman asiat ja sieltä kun vain hakee. Kukaan oikea tutkija ei näin tietysti teekään, mutta jokseenkin tällaisia linjoja laajempi "keskustelu" tuppaa noudattelemaan. Sikäli ainakin Ylikankaan metodi, jos Jukka Tarkka sen Hesarissa oikein kuvasi, kuulostaa lupaavalta. Toivottavasti ei tullut liian kiire johtopäätösten kanssa, se on tuttu vaiva itse kullekin...

Minua on koko tässä jatkosota/Huhtiniemi-jupakassa kiehtonut eniten se, miten jotkut kollegatkin, puhumattakaan ei-historiantutkijoista, osaavat olla jämerän asenteellisia. Toisia ei hämmästyttäisi, vaikka väitettäisiin Mannerheimin henkkoht lahdanneen suomalaisia sotilaita ja tanssineen ripaskaa ruumiskasoilla. Toiset taas eivät suostu uskomaan, että huolella dokumentoituja ja kaikkien myöntämiäkään teloituksia olisi tapahtunut. Eihän nyt meillä - Suomen toisen maailmansodan aikainen armeija on joillekin edelleen pyhäkoulupoikia ja upseerit rippikoulupastoreita.

Luen sattumalta juuri nyt uudelleen Ylikankaan varhaisempaa Suomen historian monumenttia eli nuijasotaa käsittelevää teosta. Niinhän se on, että historian tapahtumat ja varsinkin sodat saavat uusia käyttötapoja aikojen kuluessa ja tarpeiden vaihtuessa. Paras esimerkki tästä on kai Lalli, josta Pertti Anttonen on kirjoittanut (teoksessa Historioita ja historiallisia keskusteluja, Turun historiallinen yhdistys ry 2004) ja puhui siellä sankaruusseminaarissa. Tie on vienyt pahasta pakanasta suomalaiseksi vapaustaistelijaksi, josta riitti vielä EU:takin vastustamaan. Vaikkei koko tyyppiä ehkä ollut edes olemassa.

Kenties joku aikanaan selvittää, mitä viime vuosina harjoitettu sodan kauhujen esille nostaminen tarkoittaa. Kaiketi jotain muutakin kuin sitä, että aiemmin ei ole osattu, haluttu tai kehdattu tutkia? En minä sitä millään muotoa vastusta, kun olen itsekin sitä osaltani tehnyt. En kuitenkaan usko, että tuolla rajan takana (enkä tosiaan tarkoita itärajaa!) kukaan hirveästi venttailisi itselleen oikeutta. Sen sijaan eläville nämä asiat merkitsevät paljon, kun vain aina tajuaisi, mitä kaikkea.