Helsingin Sanomat on ärsyttävä. Ensiksi esineenä, koska sen massiivinen koko tekee lehden säädyllisen lukemisen mahdottomaksi ja aiheuttaa säännöllisesti konflikteja kotitalouksissa. Biojätteen kääreenä ja papukaijahäkin kuivikkeena isokokoinen lehti on kyllä kätevä.
Suuri koko selittyy ennen kaikkea mainoksilla. Niitä on etusivu täynnä ja sisäsivuilla lievästi sanottuna runsaasti. Osta sitä ja tätä, ihan kuin niin valtavilta sivuilta mitään huomaisi varsinaisia uutisia epätoivoisesti etsiessään. Mitenköhän toimitus nukkuu yönsä, kun sivulle on mainosten lisäksi mahtunut yksi pikku-uutinen?
Ja sitten niitä mainoksia tulee vielä irtotavarana. Meillä ei ovessa ole "ei mainoksia"-lappua, eikä se paljon vaikuttaisi paperiroskan määrään. Hesarin välissä tulee sen seitsemän liitettä ja liparetta. Osta osta. Tämä sitä tsurnalismia parhaimmillaan onkin.
Mainoksilla tietenkin maksetaan lehden tekeminen. Harvalla olisi varaa ihan omia ulkomaankirjeenvaihtajia pitävän lehden tilaukseen, jos lehdessä ei olisi mainoksia. Ja korkealaatuinen Hesari parhaimmillaan onkin. Tiedesivut tiistain D-osassa ovat niitä harvoja juttuja, joista meillä oikein riidellään välillä - muuten päivätöissä käyvä osapuoli luovuttaa useimpina aamuina suosiolla.
Kotimaan toimitus sen sijaan ansaitsee tukistukset, koska yhteiskunta- ja ihmistieteellinen tutkimus tuppaa joutumaan sen käsittelyyn. Nyt on lyhyen ajan sisällä kahdesti tutkija itse joutunut korjaamaan lehden tutkimuksesta antamia "tietoja" mielipidesivulla.
Ensin Pertti Suhosen suomalaisten arvostuksia koskeva tutkimus oli uutisoitu melkoisen pieleen. Toimittajalla oli ilmeisesti oma agendansa arvojen kovenemisesta taustalla, ja sen läpi luettuna tutkijan teksti muuttui reippaasti.
Tämän päivän lehdessä Liisa Keltikangas-Järvinen korjaa kouluarvosanojen ja oppilaiden temperamenttien yhteyttä koskevan tutkimuksen kuvausta. Tällä kertaa toimittaja oli halunnut uskoa opettajien väärämielisyyteen, mistä esim. itse lukemassani Sitran raportissa ei ollut kyse. Ihmettelin jo omaa järjenjuoksuani, kun luin sitten paperi- Hesarin tulkintaa aiheesta.
Useimmilla toimittajilla on takanaan yhteiskuntatieteellisiä opintoja, joten he ilmeisesti arvelevat haltsaavansa näiden alojen tutkimusten arvioinnin. Näin ei selvästikään todellisuudessa ole.
Voisiko Hesari nostaa profiiliaan näissä asioissa? Jos luonnontiede ansaitsee pätevät kirjoittajat, niin eivätkö yhteiskuntatieteetkin ansaitse? Varsinkin, kun näillä tutkimuksilla on paljon kantavuutta ihmisten elämässä ja niiden väärä uutisointi voi vinouttaa kuvaa niin tutkimuksesta kuin sen tuloksistakin.
Aivan varmasti me kestäisimme vielä yhden tavaratalon mainosläsyn ja muutaman sivun verran automainoksia, jos vain tämä asia saataisiin korjattua. Kiitos jo etukäteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti