Onneksi vuosituhat vaihtui, jotta yksi suosikkilehdistäni pääsi luontevasti eroon koomisesta 2000-loppupäätteestään. Ei niin että tuohon aikaan olisin vielä ollut lehden lukijakuntaa, nyttemmin kuitenkin.
Tiede-lehti onnistuu kattamaan melko monipuolisesti ihmis- ja luonnontieteiden alat - ja pitämään mielessä, että luontoa se on ihminenkin, vääntelemättä asiaa ideologiaksi puoleen tai toiseen.
Hyvä esimerkki Tieteen kohtalaisesta arvovapaudesta on viimeisimmän numeron ydinjätepaketti. Siis tietopaketti... Ainakaan minun epämääräisen kielteistä ydinvoimakantaani se ei muuttanut mitenkään, mutta nyt tiedän jotain ydinvoiman suurimmasta ongelmasta eli jätteen loppusijoituksesta.
Tieteen vahvuuksia ovat monipuolisuuden lisäksi kolumnistit. Kaisa Häkkinen valaisee suomen kielen historiaa ja Anu Hopia vie meidät kemistin keittiöön. Jälkimmäinen ei ole sitä Heston Blumenthal-hommaa vaan vastauksia kysymyksiin, miksi leipä epäonnistuu tai miten paisti paistetaan. Ja mitkä kemialliset reaktiot ovat ilmiössä olennaisia. Ei se olekaan tuurista kiinni.
Veijo Hietalan "Dosentin katsomossa"-kolumnit sen sijaan ovat pääsääntöisesti olleet pettymys. Joko en ymmärrä niiden viestiä, tai sitten ne todella ovat aika heppoista mutua ja ihastelua ilman syvempää pohdintaa. Tai ehkä vain vierastan huutomerkkien käyttöä oletetussa asiatekstissä!
Viimeisintä numeroa lukiessa, ja miksei myös Aleksis Kiven päivän kunniaksi, tulin ajatelleeksi tuota kieliasuasiaa enemmänkin. Älköön kenkään luulko, että nämä blogisivallukset olisivat minunkaan viimeinen sanani suomen kielen sanastosta ja kieliopista. Tiede sen sijaan oikolukee ja -luettaa huolella, ja tuloksena on ytimekästä ja helppotajuista tekstiä. Niin sujuvaa, ettei sitä edes huomaa, ellei ala lukea Tiedettä vaikkapa heti päivälehden jälkeen.
Yksi syy siihen, että Kaksplussan kaltaiset lehdet eivät jaksa kiinnostaa on juuri Tiede. Jälkimmäisessä on näet lähes joka numerossa jotain lisääntymiseen, yksilönkehitykseen, oppimiseen tai psykologiaan liittyvää. Kun saa saman asian tiukemmassa paketissa ja takuulla ilman hymistelyä ja äitimyyttiä, niin eiköhän valinta ole ilmiselvä. Tieteellistä lapsenhoitoa? No aivan varmasti.
http://www.tiede.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti