Muse

Käyty on sitten tuokin ihme, Muse-yhtye Jäähallissa eilen. Kyllä kannatti, kaikkine puolineen. Mitään kattavaa keikka-arviota en yritäkään kirjoittaa, olen nykyään sen verran pihalla näistä diskursseista, että nolaisin itseni varmasti. Mutta tältä se minusta näytti.

Sisään jonottaessa (turvatarkastuksen takia, onneksi jäi Magnum .44 kotiin) edelläni seisoi pari ainakin 50 täyttänyttä rouvaa. En siis ollut mummelein kaikista, vaikka enemmistö yleisöstä oli parinkymmenen korvilla. Samannäköistä porukkaa maleksii yliopistolla, taisivat olla humanistinen ja valtiotieteellinen tiedekunta hyvin edustettuina...

Istumapaikka oli tavallaan oikein hyvä (kiitos, Aino!). Lavaa vastapäätä katsomon eturivissä, mikä kaltaiselleni pygmille on aina mukavaa. Ei tarvitse kuluttaa energiaansa sen miettimiseen, miten voisi lyhentää edessä seisovaa korstoa pään mitalla.

Toisaalta, se lava oli sitten kaukana. Olen jo ohittanut sen iän, jossa halutaan idolin hien roiskuvan päälle keikan aikana, mutta hieman viluinen olo sanan varsinaisessakin merkityksessä siellä B-katsomossa tuli.

Lavalla kyllä tapahtui kaikenlaista hienoa. Britit ovat kuulemma äänestäneet Musen maansa parhaaksi livebändiksi, ja saattaahan se niinkin olla. Valoefektit, taustafilmit ja niiden seassa lähikuvat soittajista soittamassa olivat hieno kokonaisuus. Olin loppukesästä katsomassa Huvilateltassa Ensemble Al-Kindiä, jotenkin nämä tähtitaivaat ovat nyt olleet teemana elävän musiikin kokemuksissani... Hyvin vaikuttavaa jopa sieltä matkojen takaa nähtynä.

Muse voi kuulostaa levyltä soitettuna hieman kylmältä ja aneemiseltakin, mutta elävänä menoa riitti. Toiminta tosin painottui, kenties luonnollisistakin syistä kuten rocktoimittajat sen niin omaperäisesti sanovat, "nokkamieheen" Matthew Bellamyyn. Sodan ja historian tutkijaa viehätti jippo, jossa kitarasta heijastui ilmatorjuntavalon kaltainen efekti ja samaan aikaan samainen kitara soitti hälytysääntä... Blitz muistoissamme tai jotain. Tai ehkä se tarkoitti jotain ihan muuta, en jaksanut selata Wikipediaa saati muita lähteitä ennen keikkaa kovin pitkään :-)

Jäähallin akustiikka on legendaarisen huono, ihme särinää siellä kuului vaikka mitenkään pahasti puurossa ei soitto ollutkaan. Kai tuolla pyro- ja kuvatekniikalla osataan jotain äänellekin tehdä. Aivan varmasti istumapaikka vaikutti tähänkin. Kun vaeltelin poispäin jäähallilta keikan jälkeen, pari ilmeisesti lavan edessä ollutta tyttöä valitteli, että välillä ei kuulunut kuin basso. Molempi pahempi?

Kuten sanoin, en ole erityisen pätevä arvioimaan itse musiikkia, hyvin tuntui kuitenkin kulkevan. City of Delusion jäi puuttumaan omista suosikeistani, harmi sinänsä. Yleisö olisi voinut olla enemmänkin haltioissaan, siellä mummolehtereillä ainakin. Itse koetin nauttia ympäristöstäni huolimatta, vaikka tutkijan rooli löi päälle välillä enkä kyennyt yhtymään viimeiseen biisiin Knights of Cydoniaan:

"No one's gonna take me alive
the time has come to make things right
you and I must fight for our rights
you and I must fight to survive"...