Tauti tapaelee eli flunssa yrittää päälle. Vanhemmiten senkin tulo on hidastunut: ennen tiesi päivässä, joutuuko sitä kaatumaan petin pohjalle vai ei, nyt saa ihmetellä pitkäänkin, tuleeko tästä nuhaa kummempaa.
Vanhemmalle pojalle otettiin influenssarokotus, tai ensimmäisen piikinhän tuo on vasta saanut. Tiedä sitten, ottaisiko hän mieluummin korvatulehduksen kuin kolme piikkiä.
Vuosi sitten minäkin sain nauttia korvatulehduksesta. On muuten aika hankala vaiva aikuisella, en ihmettele jos lapsiakin ketuttaa. Ei se särky niinkään, vaan kuulon huononeminen ja muuttuminen.
En tosin muista lapsuudesta moista efektiä kuin viime vuodenvaihteessa: kaikessa musiikissa tuntui olevan mukana steelpan-rummut. Ihan kiva jos siitä tykkää, minä kyllästyin jossain vaiheessa.
Tiesin ennestään, että sokeutumistakin on montaa sorttia eikä vain näön hämärtymistä likinäköisyydestä alkaen. Ehkä kuulokin heikkenee eri tavoin. Jos saisin valita, niin mielellään ei tätä jamaikalaismallia!
Flunssissa flegmaattinen työmoraalini on hyödyksi: heti lepoa, ei mitään kuumetta odottelemaan. Sillä keinolla paranee nopeasti eikä tule viikkojen kierrettä useine antibioottikuureineen.
Hairstoressa kuulemma pomo olisi tahtonut, että työntekijä olisi tullut joka päivä mittauttamaan kuumeensa duunipaikalle, jotta olisi saanut olla sairaslomalla. Varma keino saada puolikuntoinen työntekijä pitkäksi aikaa! Mutta idioottejahan maailma palkitsee, eivät nekään liikkeet ole asiakkaiden puutteessa näivettyneet vaikka boikotin paikka olisi.
Toisen tason pöllöpäitä ovat ne, jotka vapaaehtoisesti tulevat töihin sairaina. Työpäivä menee oloa valitellessa ja muita tartuttaessa, mutta kun ei voi jäädä kotiin kun on niin tärkeä ihminen.
Koko talven flunssakierre on taattu. Saa sääliä, saa irtopisteitä kun heikosta voinnistaan huolimatta tulee töihin ja ehkä tekeekin jotain. Tämähän se kaikissa hommissa onkin olennaista: että on paikalla. Mitä väliä, vaikka työteho kokonaisuutena laskisi siitä, ettei jää kotiin parantelemaan itseään kun sen aika on.
Vuosi sitten minua ei kyllä auttanut kotona makaaminenkaan, koska olin raskaana ja yleiskunto muuten heikompi. Väsyin lopulta sairasteluun ja lähdin vastoin parempaa tietoani Naistutkimuspäiville - ja pidin ehkä elämäni huonoimman esitelmän ihan olemattoman keskittymiskyvyn takia.
Ehkä pitäisi opetella tekemään töitä sairaana, tottumuksen puutettahan tuo vain oli. Vai voiko edelleen tehdä niin, että kun on kipeänä on myös tekemättä töitä? Mikä on se ihana tekosyy, että voi olla tekemättä töitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti