Viime aikoina on ollut paljon sellaista mediakohinaa (verotietojen juorupalstat, Mika Ihamuotila, tuleva isänpäivä), että on tullut mieleen professorimme lause, kun kerroin haluavani tehdä väitöskirjan: "Etsi itsellesi rikas mies." Luonteenomaista vinoa huumoriaan tietenkin, mutta hankalammin noudatettavaa neuvoa tuskin on.
Paitsi että useimmat meistä eivät tuosta vain nappaa sitä miestä, joka sopisi lifestyleen parhaiten, todella rikas puoliso voi olla monella tapaa ongelma. Ainakin itse rahansa tienanneet ihmiset ovat aika tarkkoja siitä, kuka niitä käyttää ja miten.
Moni menestyvä mies haluaa menestyvän vaimon, eikä vain koristetta käsipuoleen. (Joku huomauttaisi tähän, että harvallapa doktorandilla on sellaiseen edellytyksiä, mutta niin matalamielisiä me emme toki ole.) Ne ajat taitavat olla takana, jolloin muutkin kuin jääkiekkoilijoiden kaltaiset dinosaurukset halusivat edustusrouvan.
Tässä nousee esiin kaksi asiaa, rouvuus ja raha. Tutkija tienaa harvoin erityisen paljon, moni ei välillä mitään. Miten tällaisen ammatin perustelee normaalissa palkkatyössä puurtavalle siipalleen? Ainakin kodin- ja lapsenhoitovastuun jakaminen on kiperä kysymys, kun toisella on lihava palkkapussi ja toinen vain hakee apurahoja otsansa hiessä.
En tiedä mutta uskoisin, että miespuolinen tutkija kykenisi vastaavassa tilanteessa erittämään itsestään sellaisen egon, että tutkimiselle jäisi kaikesta huolimatta hyvin aikaa. Naispuolisellakin on siihen mahdollisuus, mutta naiseus- ja äitiyskliseet kaiken kestämisestä ja siitä, että on onni kun on saanut niin mahdottoman hienon miehen laskevat helposti tunnelmaa.
Tutkijalle paras puoliso on kohtuullista palkkaa tavallisessa päivätyössä nauttiva ihminen. Mutta kuka kehtaa tunnustaa, että työ on hänelle vain nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä? Ja että kun on tarpeeksi fiksu, ei tarvitse jäädä ylitöihin? Kuka fiksu tekee sellaista työtä, että häntä ei tarvita siellä joka sekunti kannattelemaan Atlaksen tavoin maailmaa harteillaan? Ja olisiko näin flegmaattisesta ihmisestä dynaamiselle tutkijalle puolisoksi? Tähän hymiöitä joka lähtöön...
No, ihmeitähän Muumilaaksossa tapahtuu, enkä ole tässä omaa osaani valittamassa. Mietin vain, mitä isyys on ja mihin suuntaan se on menossa. Onneksi takavuosien kammottava käsite "pehmoisä" ei ole nykyään käytössä. Menisi fiilarit meilläkin, vaikka tapaus on oikeastaan kokolähelle sitä, mitä sillä aikanaan tarkoitettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti