Sattumuksia joulunaluspäivinä:
Pipopäinen mies ostaa joulukukkaa kukkakaupassa. Hän kirjoittaa korttia, johon piirtyy vaivalloisin tikkukirjaimin "hyvää joulua vuoelle 2008".
Miten moni ovi lie pysynyt kiinni tuolla kirjoitustaidolla - vaikkei se välttämättä kerro, miten lanttu leikkaa. Toivottavasti kukan ja kortin saaja osaa arvostaa vilpitöntä yritystä, eikä huomauttele asiasta jonka antaja tietää ihan hyvin ennestään.
Nuoripari tekee jouluostoksia marketissa. Hyvinpukeutunut mies puhuu keskittyneesti kännykkäänsä, kun yhtä hyvinpukeutunut nainen juoksee hänen luonaan kysymässä: "Otetaanko tätä? Entäs tätä?"
Ehkä heidän joulunsa ei mene kaikkineen samoissa tunnelmissa, että nainen kyselee ja mies suvaitsee vastata minkä tärkeämmiltä asioilta joutaa. Ehkä se puhelu oli oikeasti pakko ottaa. Ehkä.
Iäkäs rouva kiilaa eteeni marketin kassajonossa. Ihmettelen, miten hän siihen ehtikin, mutta itsepä puhuin kännykkääni, kun opastin miestäni tulemaan kantoavuksi. Jäi väliä.
Tilanne saa yllättävän käänteen, kun rouva tekee tilaa että pääsisin hänen edelleen. Kun mies on vielä jossain jotain hakemassa. Oikea kiilaaja ei noin tekisi. Kaipa rouva on arvellut jonon pään todella olleen siinä kassan vieressä.
Menen kiltisti hänen edelleen kun käsketään, ja rouva siirtyy taakseni. Kukaan takana tulevistakaan ei äläköi asiasta, mitäpä tässä kun jonotusaika on alle vartti. Ja hyvä onkin, jos ihminen alkaa olla vähän hömmelö, ei se asia huutamalla parane.
Meidän naapurissamme on äänistä päätellen siivottu hiki pipossa kaksi päivää. Kunpa sekin energia olisi käytetty perheen asioiden selvittämiseen. Ettei aattona tarvitsi taas karjua niin, että naapurissakin tiedetään miten ahistaa.
Hyvää joulua ja ehkä uutta vuottakin, saa nähdä miten tässä loppuvuonna jaksaa bloggailla :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti