Kotiteollisuus

Olin eilen ystäväni kanssa Tavastialla Kotiteollisuuden keikalla. Loppuunmyyty ja olihan siellä väkeä. Velloimme massan mukana lavan edessä, tai jossain viidennen "rivin" tietämissä. Parempi niin kuin etäisesti ihmettelemässä jossain parvella, kokemusta on siitäkin.

Keikan alkupuoli oli retrohenkisesti kuin 1990-luvun lopun Kotiteollisuuden keikka, tai näin ainakin kerrottiin. Itse tulin mukaan kuulijoihin vuonna 2002, joten olen muiden varassa tässä asiassa. Onhan tuo uusi kokoelma hyllyssä, mutta ei aikuinen ihminen jaksa sellaisia opiskella. Energialla ja innolla sedät (minua vuotta vanhemmat) setin vetivät. Muistelivat vielä menneitä, kuinka ujoja he olivat nuorempina keikoilla ja sen sellaista.

Loppukeikka jäi toisella tapaa etäiseksi, ja jälleen vika lienee minussa. Se oli lähinnä viime aikojen hittikimara, Kuningas mammona vähän vanhemmasta tavarasta mukana. En tosin tehnyt muistiinpanoja, kunhan tässä hapuilen eilisiltaa. Oli kyllä kiva kuulla kerrankin elävänä Minä olen ja niin edelleen, Tuonelan koivut toimii myös vaikka se onkin Radio Rockilla tahkottu puhki.

Keikan siunatuksi lopuksi soittajat ilmaantuivat lavalle alasti kaikki kolme. Vähäistä väsymystä olin kiertueen viimeisessä keikassa havaitsevinani, en sitten tiedä oliko nakuilu keino välttää encoret, ei kai sentään. Ainakin hylkeenomaista turvotusta oli keskivartaloissa ihan tilanteeseen nähden. Viihde on kovaa työtä.

Ennen keikkaa tuli pidettyä pientä hauskaa turpasaunaa muun yleisön kanssa. Naisten on vain paras kestää se, että heidän arvellaan tulleen paikalle "kun Hynynen on niin ihana". Mitään muuta motiivia ei tietysti naisten musiikkiharrastukselle muutenkaan anneta, mutta solistin viimeaikaiset touhut ovat tehneet väittämästä aukottoman totuuden.

Hynynen itsekin havainnoi tilannetta avaamalla keikan lauseella "hei tytöt". Jep. Yritä siinä selittää ihmisille että mä niinku ihan musiikkia ja fiilistä tässä. Kun eiväthän ne yleisen totuuden mukaan osaa soittaakaan ja tekevät aina saman kappaleen uudestaan.

Kotiteollisuuden julkisuuskuvassa - jota he itse ahkerasti muokkaavat kotisivuillaan ja muutenkin - korostuu muun häsläämisen lisäksi alkoholinkäyttö. Sain juuri loppuun Marko Ahon teoksen Iskelmäkuninkaan tuho, jossa Aho välillä metodologiaansa juuttuen mutta usein myös ihan ymmärrettävästi käsittelee suomalaisen populaarimusiikin sankarikuvaa.

Viinahan on perisuomalainen aine, joka tuo "meistä" esiin sen mitä "me" todella olemme ja jos emme viinaa juo, olemme ihan feikkejä. Muusikkojen elämästä en tiedä paljoakaan, kaiketi heidän on pakko läträtä ainakin esiintyessään tauotta.

Hommassa on vain se vika, että epätieteellisten mutta perusteellisten empiiristen tutkimusteni mukaan päihteet tappavat ihmisestä ihmisyyden. Luovuus jumittuu kaavoihinsa, inhimillinen vuorovaikutus vaihtuu kitinäksi siitä kun kukaan ei ymmärrä. Juicen tuotanto on hyvä esimerkki: jo 1980-luvulla siitä puuttui alkuaikojen kepeys ja ilo. Voihan sen selittää aikuistumisellakin, vaan enpä taida.

No, Kotiteollisuuden musiikissa kepeyttä ja iloa on harvinaisen vähän. Saapa nähdä, vaihtuuko eteläkarjalainen vientituote itseironia keikoilla jossain vaiheessa itsesääliksi. Ne nimittäin eivät ole sama asia, vaikka tyhmempi ne helposti sekoittaakin. Kassellaan, kun nyt kerran puolessatoista vuodessa tällainen "kadonnutkin" katsomaan pääsee...