Työn luonne

http://www.kansanuutiset.fi/viikkolehti.htm

Pätkäähän tässä on tehnyt itse kukin, ei minullakaan ole koskaan ollut vakituista työsuhdetta. Olen aina ollut menossa jonnekin, ainakin omasta mielestäni, joten en ole kokenut sellaisen tarvettakaan. Olen kai siis EK:n ihannetyttö?

Pätkätyö ei ole ollut minulle erityinen ongelma, koska vuoden 1999 jälkeen minulla on aina ollut tiedossa seuraava pätkä tai ainakin äitiysloma. Ei niin että olisin lapsenteolla rahoittanut tutkimusta sentään... Joka tapauksessa, pätkäelämän ongelma on ennen kaikkea sen asian suuri todennäköisyys, että pätkien väliin jää elämänmentävä aukko.

Jokin aika sitten Hesarin Nyt-liitteessä oli "uusi luokkayhteiskunta" tulojen mukaan jaettuna. Yksi tapa tuokin, ja rahan puute on alimmissa luokissa oikea ongelma.

Vielä suurempi ongelma kuin pätkät tai palkan pienuus sinänsä on minusta kuitenkin se, että työ on viime vuosina pyritty järjestelmällisesti irrottamaan ihmisen identiteetistä. Pysyvien työsuhteiden puute ja todennäköisyys joutua työkkärin pompoteltavaksi tietysti voimistavat tätä kehitystä.

On pakko tehdä mitä vain henkensä pitimiksi. Ei saa sortua kuvittelemaan olevansa jonkin alan ammattilainen saati että olisi tärkeä nimenomaan ammattitaitonsa vuoksi. Pitää olla valmis muuttumaan ja luopumaan siitä, mikä vielä hetki sitten oli olennainen osa omaa minuutta.

Tämän kehityksen seuraukset voi huomata varsinkin palvelualoilla. Kun melkein kaikki työntekijät vaikkapa ravintolassa ovat "ekstraajia" ja tänään täällä, huomenna jossakin muualla, ei synny henkeä ja tunnetta siitä, että ollaan jossain paikassa. Kaupoissa kukaan ei tiedä mitään, eikä osaa neuvoa kuin jonkun toisen luo joka ehkä tietää.

Pätkätyöläinen ei sitoudu, koska hänellä ei ole siihen varaa. Kuitenkin työn pitäisi olla ihmisen elämän keskeinen asia ja sille pitäisi antaa ne 110 prosenttia. Ei kukaan anna; ne jotka keuhkoavat asiasta eniten tuskin ehtivät tehdä varsinaisia töitään...

Olen tässä mietiskellyt omaa osaani, ja kaiketi se on paras mitä nykymaailmassa voi vaatia: äitiysloman jälkeen odottaa kaksi vuotta mielekästä työtä. Ammatti-identiteettiä tukevat mukavat kollegat ja toistaiseksi jatkunut kysyntä sille mitä teen.

Omien lasten hoitaminen on myös mielekästä. Hesarin viisaat keskustelevat historiasta ja naisista. Ehkä sadan vuoden päästä kukaan ei muista minun kirjoittaneen mitään, mutta jos lapsenlapseni kertoisivat omille lapsilleen muutaman anekdootin. Ja muustakin kuin siitä, että mummo aina vain värkkäsi niitä artikkeleitaan...