Karjalanpiirakoita ja vuodenaikariittejä

Kokeiltiin sitten piirakan vääntämistäkin, hyviä tuli. Tällä ohjeella:

http://www.finfood.fi/finfood/ff2.nsf/0/f8fe03eacf1e26bec2256ab1003c870d?OpenDocument

Tosin emme tehneet taikinasta pötköä, vaan kaulimme sen ohueksi levyksi ja otimme juomalasilla piirakan aihioita, jotka sitten kaulimme vielä ohuemmiksi. Mies muisteli kotona tehdyn näin ja toimihan se. Tuo ohje on hyvä ja maukas, riisipuuro menee sellaisenaankin, riittoisaa se toisaalta onkin.

Pekka Puskan mukaan karjalanpiirakoitakin voi valmistaa kevytversioina (jossain taannoisessa haastattelussa luki näin). Minusta näiden perinneruokien keventäminen on kyllä kuin rakastelisi pilkkihaalari päällä. Karjalanpaistissakin pitää olla läskiä mukana, ei se miltään maistu muuten.

Makoisia ruokaohjeita viralliseen laihdutusvuodenaikaan... kun olisi hyvä tilaisuus tosiaan pukeutua siihen pilkkihaalariin... Sydän- ja verisuonivaivaiset poislukien, en kyllä ymmärrä miksi kaiken pitäisi aina ja kaikilla olla niin kevyttä että ilmaan lentää.

Ruoka ja ihmisen liha ovat nykyään lähinnä teologisia kysymyksiä. Ihmiset tuntuvat odottavan sitä vapahtajaa, joka antaisi heidän sittenkin möyhätä suklaata ja pekonia mielin määrin, muuttumatta laardikasoiksi kuten normaalisti käy. Erilaisia lahkoja syntyy ja viralliset teologit todistavat ne harhaoppisiksi yhä uudelleen. Atkinsin dieetti, GI-indeksi, mitä näitä on.

Ja mainosala on ottanut ajatuksen hellästi omakseen. Syntisen hyvää, herkkuhetkiin, jokainen safka on olevinaan salainen portti onneen ja omaan maailmaan jossa kaikki huolet unohtuvat. Hartauskokousta koko syöminen. Mutta salaisia syntejä ei ole, Jumala näkee kaiken :-) Tai kuka tahansa muukin. Ihmiset eivät tosin ole yhtä armollisia ja pitkämielisiä kuin kaikkivaltiaan väitetään olevan.

Monet ylipainoiset haikailevat mennyttä aikaa, jolloin lihavuutta ei pidetty samanlaisena ongelmana kuin nykyään (uskonto jylläsi sitten sitä kovemmin). Ei se sitä suurimmalle osalle ihmiskuntaa ole ollutkaan eikä ole kaikille vieläkään, ruoka kun on ollut ja on aika niukka hyödyke. Lihavuus on usein ollut varakkuuden, vallan ja miksei myös oveluuden merkki, jos kotitaloustasolla liikutaan. Kaikille ei ole liiennyt herkkupaloja yksityiseen hartaudenharjoitukseen!

Nyky-Suomessa lihavuus liittyy erityisesti köyhyyteen ja alhaiseen koulutustasoon - siksiköhän yliopistolla on havaittavissa painoindeksien koko kirjo... Kävin tänään juuri kersojen kanssa Lidlissä, ja siellä sitä sokeri- ja kermaherkkua olisi vaikka koko suvulle tarjota. Edullisesti nyt rouvalle!

Vuoden alussa alkava uusi elämä ei tietenkään käsitä vain laihduttamista vaan myös liikuntaharrastuksen. Se vasta onkin temperamenttikysymys. Jos karjalanpiirakoista puhutaan, niiden tekeminen jumitti ainakin minun käsivarteni kun ei ollut piirakkapulikkaa käytössä vaan kaulin. Eli jumpasta käy sekin? Ainakin ruoan rahtaaminen ihmisvoimin Lidlistä ja muualta käy.

Ennenvanhaiset kotitalousoppaat ovat haikean ihania: kuinka neuvotaan keittiön suunnittelussa niin, että emännän askeleita kuluisi mahdollisimman vähän. Kai niilläkin joku askelmittari oli käytössä? Nykyemäntä tosin toivoo askeleita kertyvän erityisen paljon. Aikansa tosiaan kutakin.

Loppuvuodesta nousi esille ns. tuotantoeläinten huono kohtelu. Kysehän on vain markkinoiden toiminnasta: ihmiset on pitänyt saada syömään lihaa ja lihasta on täytynyt tehdä tarpeeksi halpaa, että sitä voisi yhä useampi ostaa mielin määrin. Maatalouden ymmärtäminen muuna kuin kapitalismina on humpuukia, siitä ja monesta muustakin asiasta olen kirjailija Jarkko Tontin vuodenvaihteen Hesarin kirjoituksen kanssa samaa mieltä. Ei niin ettenkö kohta menisi tekemään makaronilaatikkoa jauhelihasta ja pekonia päälle. Mieltä olen kuitenkin :-)

Synti ja sovitus, paasto ja mässäily. Ravitsemus kuitenkin muistuttaa kapitalismia siinä, että väliä on vain sillä mitä jää viivan alle. No, ruokavalio on muutakin kuin energiaa mutta eikös kuulostanut hyvältä. Järkeä, rationaalista ajattelua mainoshutun ja sekavan hengellisyyden sijaan kaipaisin kyllä tähän ruokahommaankin. Onhan syöminen kivaa, mutta niin on normaali liikuntakykykin ja se että voi ostaa kaupasta muutakin päällepantavaa kuin jättipaitoja ja verkkareita.

Lihavuus on iso bisnes, ja meidän halutaankin kamppailevan sen kanssa. Eihän meille muuten voisi myydä sekä lihavuus- että laihuustuotteita. Sopuhintaan, jokaisen saatavilla.

Halvin laihdutuskeino on silti tehokkain: syö vähemmän. Vaikka makaronilaatikkoa tai karjalanpiirakoita.

(Suurin osa näistä ajatuksista ei ollut omiani, jos en ilmoita lähdettä en muista sitä... mutta asia on itse koettu ja koeteltu. Niin ruokaohjeet kuin muukin.)