Piäministerin lempielokuviin kuuluu kuulemma Conan Barbaari, joka tuli hiljan telkkaristakin. Niin muuten minunkin. Yllättävää?
Arska-leffoja harva aikuinen mies katsoo ihan tosissaan. Eihän sille pullistelulle voi kuin nauraa. Eihän? Silti leffoja katsotaan, kuten Stallonenkin uhoiluja. Rockyn ykkösosassa voi oikeasti tirahtaa tippa linssiin, vaikka sankaritarinan kaava onkin ilmeinen.
Maskuliinisuus ja sankaruus ovat monitasoisia asioita. Kulttuuriväen on ollut tapana tuhahdella kaikelle, missä joku ryntää ja voittaa, mutta useimmille ihmisille tällaiset tarinat ovat tärkeitä. Vaikka niille ja omalle liikutukselle osattaisiinkin nauraa.
Surullisin väärintulkinta elokuvamaailmassa tapahtui taannoin, kun Mikael Fränti arvioi Paul Verhoevenin ohjaaman Starship Troopersin, oliko se nyt "aivottomaksi rymistelyksi" vai joku muu tähän tarkoitukseen varatuista ilmaisuista.
Minusta ko. scifisankarileffa nimenomaan jyllää aihepiirin kliseillä niin, että tyhmempikin tajuaa että kyseessä on kliseiden pilkka. Mutta jos odottaa jotain rautalangasta väännettyä yhteiskuntakritiikkiä, pettyy varmasti.
"Aivottomia rymistelyjä" katsovista miehistä osa on fiksumpia kuin luulisi (ja osa on naisia, mutta se on eri jutun aihe). Sitä minä vain mietin, onkohan piäministeri. Suhtautuminen oman elämän "succubus"-hahmoihin ei ole siltä vaikuttanut...
Toivottavasti maatamme ei johda mies, jonka mielestä "best in life" on "to crush your enemies, see them driven before you, hear the lamentations of their women"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti