Aina joskus saa yllättyä noiden aikakauslehtien suhteen. Juuri kun olin päättänyt, että Suomen Kuvalehti on varsinainen miestenlehti - ei siis äijien vaan ukkojen - niin siinä on hauska juttu huippuyliopistoporukoiden vierailusta Englannin yliopistoissa (7/2008).
Saivat näet niskaansa sitä samaa, mitä kotimaassakin on jankutettu: innovaatiot syntyvät vapaudesta, yrityselämä ei saa määrätä. Vain paikallisen Sitran tapaisen lafkan tyyppi kehui suomalaisten suunnitelmia.
Vaikeaahan se on elävien ihmisten ja niiden elävän hengen kanssa, kuluu aikaa ja rahaa monesti ihan hukkaan. Ikävä vain, että 15-vuotiaan cv:stä ei vielä voi sanoa varmasti, että tämä tyyppi tekee sen innovaation joka pitää kansantalouden pinnalla seuraavat vuosisadat. Jos kohta kansantalouksia enää on mutta kumminkin.
Toinen yllätys oli se, että juuri kun olin päässyt morkkaamaan naistenlehtiä ja poliitikkoja, poliitikko sanoo jotain tosi fiksua naistenlehdessä. Nimittäin vihreiden kansanedustaja Janina Andersson toteaa Me Naisten parisuhdehaastattelussa (7/2008) seuraavaa:
"Olen hyvä äiti, koska Kim on aina uskonut, että olen hyvä äiti. Miehen asenne on hirveän tärkeä."
Nimenomaan. Ei hyvälle vanhemmuudelle ole mitään ulkoista mittaria, ja aluksi kersatkaan eivät kykene ilmoittamaan mielipidettään ja myöhemminkin se on aika hetkestä kiinni. Sen sijaan useimmilla on siinä vierellä ihminen, jonka ei tietysti tarvitse niinkään jaella mielipiteitä vaan keskittyä siihen uskomiseen. Niin isien kuin äitienkin.
On aina karmeaa kuulla, kun joku kuvailee itseään huonoksi vanhemmaksi. Ja vielä niin, ettei sille oikein voi tehdä mitään, mahdotonta muuttaa tekoja tai olosuhteita. Yleensä kyse on näissä melko pienistä rikkeistä, mutta jos usko puuttuu, ei voi mitenkään olla enempää lastensa kanssa, olla huutamatta niille tai mitä murheita nyt ihmisillä onkaan.
Masentavaahan useimpien ihmisten vanhemmuuspuhe on, jos kohta yliopistopuhekin. Kiitos näille artikkeleille, tuntuu taas että oikealla tiellä ollaan kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti