maanantai 18. helmikuuta 2008

Shop till you drop?

Varmaan kaikki joskus haaveilevat lottovoitosta - onko se sitten fiksumpaa vai hölmömpää jos ei koskaan lottoa, en tiedä. Takavuosien mainonta painotti sitä, mitä kaikkea kivaa silläkin rahalla saisi, nyt tuntuu olevan korostuneena asian salaaminen naapureilta.

Mietittiin sitä meilläkin kerran. Parempi tietokone ja kultakala-akvaario olivat ihan varmoja asioita, muusta ei sitten tiedä. Kai sitä akvaariota varten pitäisi olla isompi kämppä...

Mies on sellainen junttura, että sillä ei varmaan karva päässä muuttuisi vaikka miljonääriksi rupeaisi. Minulla voisi olla vaikeampaa. Naistenlehtien lukeminen näet leväyttää aina eteen loputtoman ostamisen suon.

On tuotteet hiuksille, naamalle, vartalolle, kynsille, sitten vielä sisäistä ja ulkoista hehkua pillereistä ja pitäisi kai käydä jumppaamassakin jossain kalliilla salilla erikoisvaatteissa. Ja vaatteet. Niitä pitää olla joka sesonki erilaisia. Sovituskoppien hiki vain on kaukana lehtiaukeamien kauniista kuvista.

Sain viimein minäkin käteeni Yliopisto-lehden numeron 1/08. Lasten leluista ja kuluttamisesta oli kiintoisa juttu (http://www.helsinki.fi/yliopistolehti/2008/1/artikkeli.html), ja vanha tuttu, kulutustutkija Minna Autio heitti erityisen kiehtovan havainnon. Nimittäin sen, että syrjäytymisen pelko tuottaa lasten ja nuorten merkkifriikkiyttä, näin tiivistäen. Epäilemättä sama pätee aikuisiinkin.

Olenkin aina ihmetellyt, miksi ihmiset maksavat itsensä kipeäksi päästäkseen mainostamaan jotakin tuotetta. Sitähän kaikki Vuittonin laukut sun muut ovat, ilmaista mainosta firmalle. Ihmisparat säästävät ruokarahoistaan (syntien synti!) jotta saisivat melko epäkäytännöllisen käsilaukun.

Miksi? Jotta kukaan ei arvaisi, että piti säästää ruokarahoista? Kun noita missien sun muiden juontajien verotietoja aina välillä putkahtaa julkisuuteen, paljastuu että tutkijallakin voi hyvänä päivänä olla paremmin varaa käsiväskyihin... Kirjoja on kyllä yleensä mukana sen verran, että 12 vuotta sitten Partio-aitan alennusmyynnistä ostamani reppu tulee enemmän tarpeeseen :-)

Emmeköhän mekin päätyisi salaamaan lottovoittomme naapureilta. Joku vain ihmettelisi, miksi ne aina saa Amazonilta postia. Ensi lauantaihin siis...

Ei kommentteja: