Kommentoin viimeisintä tekstarikohua muistuttamalla Mikko Lehtosen Pikku jättiläisiä-teoksessaan vuonna 1995 julkaisemasta artikkelista "Ilkka Kanerva: miesten mies".
Lukekaa itse, mutta ei näitä nykyisiä otsikoita voi pitää yllätyksenä. Ellei sitten sen tiedon perusteella, jonka Gustav Hägglund antoi taannoin telkkarissa: yli 50-vuotiaista miehistä puolet on impotentteja. Ainakin peukku kuitenkin nousee?
Suomalaisia ei pidetä sen paremmin suomalaisten omakuvassa kuin käsittääkseni muidenkaan silmissä erityisen seksuaalisina. Meillä on kiire kertoa, että saunassa harjoitettu alastomuuskin on "luonnollista" ja muutenkin olemme lähdevedenraikasta ulkoilmakansaa, joka lisääntyy kaiketi suvuttomasti.
Mitä enemmän mietin suomalaista ja yleisempääkin sankaruutta, sitä vaikeammalta asialta seksuaalisuus alkaa vaikuttaa. Oikealla sankarilla sitä toki on, mutta se ei merkitse hänelle sen enempää: rakasta ja unhoita mutta älä nyt sen takia kärsi.
Kiihkeä ja intensiivinen parisuhde lienee sankarille paljon suurempi ongelma kuin irtosuhteet ja vonkaaminen. Sitoutuminen johonkin muuhun kuin valtaan olisi kaiketi näille tekstarimiehille mahdotonta - ja siksi heitä äänestetäänkin.
Me muut äljentelemme alhaisten halujemme ja surkeiden rakkauksiemme syvyyksissä - ja kuinka me sitä häpeämmekään, olemmehan oikeasti saunapuhdasta lähdevesikansaa. Johtajamme ottavat mitä haluavat ja siirtyvät eteenpäin, se joka kyseenalaistaa tämän on ikävä ihminen tai muuten vain feministi.
Siksi nämä matit ja ilkat ovat niin suosittuja ja ymmärrettyjä. He ovat oikeita sankareita, kuten Mannerheim - jota ei kai liiasta romantiikasta ja lemmessä räytymisestä sentään liene vielä syytetty?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti