... lankesin Facebookin Paulaan ja Ansaan :-) Pakko siteerata Kolmatta naista, koska naamakirjasta löytyi eräs vanha kaveri jonka kanssa kuunneltiin mm. sitä.
Sanoisin, että Facebookin maine on kyllä suuresti liioiteltu. Riippuu täysin ihmisestä itsestään ja niistä ihmisistä, joita hän oikeasti tuntee, miten koukuttava tai edes tarpeellinen koko viritys on.
Jotkut ystäväni ja tuttavani "feissaavat" ahkerasti, toiset ovat käyneet vain ilmoittautumassa ja unohtaneet koko homman. Kolmansia ei näy eikä kuulu, minkäs sille teet. Ystäviini kuuluu ihminen, joka harasi kännykkääkin vastaan pitkälle 2000-luvulle ja vannoi sen hankittuaan, ettei käytä sitä juurikaan. Kyseessä on eräs hauskimmista ja innokkaimmista tekstaajista nykyään. Kuten saattoi arvata?
Moni sellainen, jonka kyllä periaatteessa tunnen on myös sellainen, etten kehtaa tuosta vain lisätä heitä "ystäviksi". Jos ystävyys on aikanaankin ollut enempi tuttavuutta, ei kai liene mitään syytä lämmitellä sitä 15 vuoden jälkeen? Sama juttu vanhojen koulukavereiden kanssa, odotellaan luokkakokousta jos ei olla muuten pysytty yhteyksissä...
Muutamat hyvät naurut, kunnolliset keskustelut ja tärkeät ja kiinnostavat kuulumistenvaihdot Facebook on kyllä tarjonnut, eri tavalla kuin miten muuten olisi ollut mahdollista.
"Ystävieni" määrää en edes kehtaa kertoa. (Ei, en tosiaankaan tässä kerjää kaikkia kynnelle kykeneviä ilmoittautumaan :-) Tosin yllättävän alhaisia lukuja on joillain yltiösosiaalisilla kavereillanikin. Ehkä kaikki(en) elämä ei edelleenkään ole verkossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti