Koska minulla, toisin kuin pääministerillämme, "oli tarve juosta sitä katsomaan", huusin netistä liput Kansallisteatterin uuteen versioon Tuntemattomasta sotilaasta.
Mielestäni esitys on onnistunut - kun olin aiheesta lukenut jo yhtä ja toista, ei moni asia erityisesti yllättänyt. Yleisön mukaanottaminen ehkä, ystäväni ja minä "jouduimme" muutaman muun naisen kera lavalle tanssimaan Stalinin syntymäpäivän kunniaksi... tuli kotirouville täysi päivä vapaalla, heh.
Tässä Tuntemattoman versiossa ei ole ideana mikään rienaaminen tai kuvienraastaminen, vaan todellakin Linnan teoksen päivittäminen nykyaikaan. Jos toisen maailmansodan aikainen sodankäynti oli Linnasta hullun hommaa, mitä hän sanoisi nykyisestä menosta vaikkapa Irakissa?
Nykypäivää on myös alun "sotilaskoulutus" Ihanaa Leijonat ihanaa-kappaleen tahtiin. Jääkiekkosankaruushan rinnastetaan surutta Suomen aseelliseen puolustamiseen. Minusta se on rienaa jos jokin, mutta läpi menee kaikkialla.
Sodan ja maskuliinisuuden, menneisyyden ja nykypäivän suhteista siinä vain on kyse. Jos ei tahdo nähdä näitä asioita tai ei tunnista niitä nykysuomalaisessa menossa, näytelmä tuntuu varmaan oudolta ja jopa typerältä. Ammatikseen näitä vääntävälle asia tuli selväksi jo ensimmäisen vartin aikana ja loppu kävi hieman pitkäksi.
Bongausta: meidän historioitsijan ja sosiologin lisäksi siellä oli myös kaksi muuta talous- ja sosiaalihistorian tutkija sekä dramaturgi Outi Nyytäjä. Valistunutta yleisöä kaiketi... Kunpa joku veisi muutaman asematunnelin klanipään katsomaan tätä naapurissa pyörivää kappaletta. Voisi olla kunnon käännyttämisen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti