Vastoin ennakkotietoja en ole osallistumassa Tason huomiseen vuosijuhlaan. Miehen isoäidin hautajaiset ovat samaan aikaan, joten jään kotiin nuoremman lapsen kanssa kun muu perhe lähtee maahanpanijaisiin.
On ollut kovin vaikea esittää asiaa säädyllisesti: helposti kuulostaa siltä, kuin paheksuisin mummoa siitä, miten hankalaan aikaan hän sattuikin kuolemaan. No, voin tietysti ylevästi lasketella aiheesta "perhe menee omien tarpeideni edelle", vaikkei se aina niinkään ole. Tässä tapauksessa kuitenkin nyt näin.
Hautajaisten ajankohtaa kun voi suunnitella perhe"juhlista" kaikkein vähiten. Ihmiset kuolevat kun sattuvat kuolemaan, ja siinä peruuntuu moni maksettu ulkomaanmatka, kriittinen työmeno ja kevyempi kekkeröinti. Niin kuuluukin olla, mutta ehkä hautajaisissa joskus esiintyvä kireä tunnelma johtuu muustakin kuin perintöriidoista...
Nämä vähemmän ylevät kuolemaan liittyvät asiat ovat vaikeita esittää, jos ei halua leimautua ihmishirviöksi. Toisaalta, kuka se hirviö on, leimattu vai leimaaja? Huumorintajuttomuus kun kuitenkin on synneistä suurin. Ja liittyy olennaisesti suhteellisuudentajuttomuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti