Eilisessä Hesarissa kerrottiin vallan mullistavasta tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaisilla on kahdenlaista geeniperimää, itäistä ja läntistä. Tämä on ristiriidassa aiemmin esitetyn totuuden kanssa, jonka mukaan suomalaiset ovat geneettisesti täysin läntistä porukkaa.
Hyvähän se on, että näitä selvitetään. Vaikkapa sairauksien tausta on silti yksilötasolla, ei voi sanoa että kun sukusi on Nurmeksesta niin saat sydärin ja kun sinun taas Paimiosta niin et saa. Tällaiset kansakunnan tasoiset tutkimukset ovatkin muilla asioilla.
Onhan se kiintoisaa seurata, mistä kaikkialta ihmisiä geeneineen on tullut. Tuon itäisyyden paljastuminen nimenomaan isälinjaisten mitokondrioiden kautta auttaa tietysti kaikkia käsillään jännästi viittovia poikaporukoita tuntemaan hellyyttä itäistä naapuriamme kohtaan... suomalainen nainenhan ei vapaaehtoisesti ole koskaan sillai.
"Genetiikka ei edes pyri tarjoamaan kaiken kattavaa vastausta siihen, keitä me suomalaiset olemme," kirjoittaa Tuuli Lappalainen artikkelin loppupuolella. Mikä helpotus, varsinkin kun aikoina, joina geneettiset erot ja yhtäläisyydet ovat syntyneet ei mitään suomalaisia ollut olemassakaan.
Onko sitten nyt, on toinen kysymys. " (--) suomalaisia on myös jatkossakin helppoa ajatella yhtenäisenä kansakuntana", juttu päättyy. No, kenen on, kenen ei. Jokaisella lienee outoja vierauden kokemuksia aivan eri puolelta maata olevien ihmisten parissa. Luonnehäiriö, kulttuuri vai geenit? Ken tietää!
Mitä väliä sillä sitten on, olemmeko "me suomalaiset" joskus vuosituhansia sitten bylsineet kenenkin kanssa? Mihin tällainenkin tutkimus johtaa, kun se saa kaupallisen sovelluksen - ilman niitähän emme voi elää? Ei kai liian itäisen sukunimen perusteella aleta kohta evätä vakuutuksia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti