Marjukka Liiten kirjoittaa Hesarissa, miten koulujen eroja ei pidä salailla, ja ihmettelee, miksi kasvatustieteilijät eivät tutki asiaa enempää.
Kasvatustieteilijöiden aivoituksista en voi tietää, mutta muuten kirjoitus on kummallinen. Liiten ensiksikin sekoittaa ”koulun” ja ”lukion” käsitteen. Peruskoulut ja lukiot ovat eri tason oppilaitoksia ja lukioihin pyritään, koko ikäluokka ei jatka niissä. Pisa-tutkimukset koskevat peruskouluja, ylioppilastutkinto taas päättää lukion.
Liiten vähättelee oppilasaineksen merkitystä kouluissa ja kaiketi lukioissakin. Olemassa olevien tutkimusten mukaan se on kuitenkin suurin erilaisten oppimistulosten selittäjä. Omasta elämästäni tiedän, miten akateemisten vanhempien lasten keskellä koulutukseenkin tulee suhtauduttua kiinnostuneesti, vaikka oma koti ei asiaa täysin ymmärtäisikään.
Liiten sen sijaan arvelee koulujen ilmapiirin ja opetuksen tason vaikuttavan oppimistuloksiin. No totta hemmetissä ilmapiiri on mukava ja opettajta motivoituneita, jos oppilaille on itsestäänselvää, että koulu on heille oikea paikka ja jatko-opinnot häämöttävät. Tätä ei pitäisi joutua kenellekään selittämään.
Asia erikseen on, miten pysyviä eri kouluasteiden oppimistulokset ovat. Yliopisto-opettajia jaksaa aina hämmästyttää, miten monet peruskoulussa opitut ja lukiossa kerratut vaikkapa luonnontieteelliset asiat eivät pysy fiksujenkaan ihmisten päässä. Mahdollisesti kulttuurimme ei tue tällaisten asioiden mielessä pysymistä – ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Lopuksi muistelo vuodelta 1990, jolloin vietin välivuotta eräässä rahoitusyhtiössä. Työtoverinani oli mukava tyttö, joka oli kirjoittanut laudaturin pitkästä matematiikasta ja vieläpä Tapiolan lukiosta. Prosenttilasku oli hänelle kuitenkin melko tuntematon suure. Itse olin saanut aikaan vitosen lyhyestä matikasta, mutta osasin sentään arvioida, että vaatekauppa ei ala maksaa meille, jos se antaa ensin 40 prosentin ja sitten 70 prosentin alennuksen...
Koulujen tuloksia ei tutkita ehkä siksi, että ne eivät kerro mitään mielenkiintoista. Lukio oppilaitoksena epäonnistuu toistuvasti ihmisten valmentamisessa korkeakouluopintoihin, ainakin sellaisiin joita nykyinen korkeakoululaitos tarjoaa ja toisaalta, millaisia opiskelutaitoja se vaatii. Tästä syystä haluaisinkin esimerkiksi yo-kokeen merkityksen vähenevän kaikessa keskustelussa – se ei ole se asia, mistä todella on kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti