Asuntopolitiikkaa

Kuten kaikki varmaan tiedämme, asuntoministerimme uskoo asumisen ongelmien hellittävän ensisijaisesti asuntojen tarjontaa lisäämällä. Sillähän ne hinnat ovat ennenkin laskeneet, kunnes asuntojen tuottajat hoksaavat mistä on kyse. Kaiketi porkkanan lisäksi on keppiäkin tarjolla heille.

On kuitenkin monia ihmisryhmiä, joita vapaiden markkinoiden ongelmat ja ilonaiheet eivät koske. Tulojen ja/tai elämäntilanteen vuoksi heillä ei ole varaa ns. kovan rahan asuntoon. Sosiaalista asuntotuotantoa onkin oltava markkinahintaisten asuntojen rinnalla - ja esim. kaupungin vuokra-asuntojen asumiskustannusten pitää myös pysyä "sosiaalisina".

Viime viikkojen puutarhakaupunkikeskustelussa on vähemmälle huomiolle jäänyt se, miten kallista on ylläpitää palveluja pientalovaltaisella alueella. Juttelin lauantaina erään Kontulan todellisen kanta-asukkaan kanssa, joka totesi alueen kyllä kasvaneen, mutta onpa palvelujakin joka lähtöön.

Kaikki eivät siis sure kerrostalojen änkeämistä omakotiparatiisiinsa! Voi tulla jopa toimivaa joukkoliikennettä. Olen tietysti elämäni aikana tavannut sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät moista prolemeininkiä asuinalueelleen edes halua. Näkökanta sekin, joskaan en soisi sitä pääkaupunkiseudulla toteutettavan. Kannattaa kuitenkin aina muistaa, että heitäkin on, vaikkei vaalimainoksista uskoisi.

Asuminen, palvelut, joukkoliikenne ja työvoiman saatavuus kietoutuvat kaikki yhteen. Rakennammeko niin, että oma auto on pakko olla? Vanhasen fantasia siitä, että työpaikatkin olisivat lähellä kotia ei vastaa todellisuutta. Samassakin firmassa voi olla useita toimipisteitä eikä työntekijä suinkaan aina saa valita, missä niistä työskentelee.

Työntekijöillä pitää olla myös varaa asua kohtuullisen matkan päässä työpaikastaan. Vaikka duunia tehdään pitkin kehäteitä, moni työpaikka sijaitsee edelleen Helsingin keskustassa tai sen tuntumassa. Varsinkin kaupungin työntekijöiden tilanne on absurdi: ei välttämättä ole varaa asua kaupungissa joka maksaa palkan.

Samoin palveluiden tulee olla helposti saavutettavissa. Mikä on kipuraja terveyskeskusmatkalle, entä kouluun tai päiväkotiin? Saako kauppareissu kestää tunteja? Keiden ehdoilla keskitetään ja tehostetaan? En pidä pääkaupunkiseudun yhdistämistä ollenkaan huonona vaihtoehtona, mutta se ei saa johtaa muutaman jättimäisen "palvelukeskuksen" syntyyn. Näyttäähän moni asia isolla kartalla erilaiselta ja pienten terveyskeskusten helminauha kovin tehottomalta...

Asuntopolitiikalla voidaan vaikuttaa niin ilmastoon kuin kaupunkilaisten viihtyvyyteenkin. Tiivis rakentaminen säästää esim. kaupunkiluontoa kaikkien käyttöön, ennemmin kuin että jaettaisiin tarpeeksi varakkaille se ruhtinaallinen 500 neliön tontti joka nykyisessä "omakoti"rakentamisessa on arkipäivää.

Uusista asuinalueista pitää myös tehdä sosiaalisesti monipuolisia. Sitä hokee jokainen, että samaan kerrostaloon ei saa keskittää kaikkia ongelmaihmisiä. Eikä samalle alueelle - varsinkin lapsille on tärkeää nähdä kaikenlaista elämää.

Kaupunki on ihmisten ja asioiden kohtaamispaikka. Tätä tarkoittaa ehkä vähän epämääräiseltä vaikuttava vaalilauseeni "Helsinki on kaikkien kaupunki!" Kaikki eivät ainoastaan mahdu tänne, vaan kaikki ovat tavalla tai toisella tärkeitä. Me teemme tämän kaupungin!