Joukkoliikenteestä ja kevyestä liikenteestä puhutaan yleensä siten, että ne nähdään jollain lailla muusta liikenteestä, ennen kaikkea yksityisautoilusta erillisinä asioina. Pyöräilijöiden omia kaistoja puuhataan. Toisaalla mietitään, miten autoilijat saataisiin joukkoliikenteen käyttäjiksi. Yksityisautoiluun kohdistuu ennen kaikkea keskustelu ruuhkamaksuista.
Autoilijoita varten on olemassa joukko erittäin hyviä sääntöjä, joita kutsutaan liikennesäännöiksi ja niitä tulisi valvoa poliisin. Esimerkiksi bussikaistat on tehty helpottamaan julkista liikennettä, eikä pyöräilijöitä ja jalankulkijoita saisi teuroa miten vain. Nopeusrajoituksetkin tunnetaan ainakin kuulopuheelta.
Uskon, että suurin osa autoilijoista ainakin haluaisi noudattaa näitä sääntöjä. Onko autoja liikaa, vai autoilijoissa oma kaaharoiva alakulttuurinsa, kun tämä ei onnistu? Minulla ei ole ajokorttia eikä perheellämme autoa, joten joudun enimmäkseen arvailemaan tätä asiaa. Tuntemani autoilijat jakautuvat omaa ajotapaansa miettiviin ja niihin, joiden ainoa ongelma tuntuvat olevan muut tielläliikkujat... Miten jälkimmäisiin voitaisiin vaikuttaa?
Ruuhkamaksuista kysytään joka vaalikoneessa. En ihan ymmärrä, miten pelkästään ne voisivat vaikuttaa autojen määrään, vaikka monissa kaupungeissa näin on käynytkin. Voitaisiinko kepin rinnalla tarjota porkkanaa ja tehdä julkinen liikenne huomattavasti autoilua edullisemmaksi ja myös toimivammaksi?
Vasemmistoliitto on pitänyt esillä maksutonta joukkoliikennettä, mikä ei olekaan niin mahdoton idea kuin alkuun voi kuulostaa. Se, että maksuttomuus tekisi jostain asiasta arvotonta ei ainakaan ole mikään argumentti - onhan meillä maksuton peruskoulutuskin ja itse opetan maksuttomassa yliopistossa. Enpä ole huomannut arvostuksen laskua ainakaan jokakeväisissä hakijamäärissä.
Autoilukin maksaa meille kaikille tienpidon ja parkkipaikkojen muodossa. Autojen lisääntyminen se vasta maksaakin. Liikenteen toimimattomuus aiheuttaa onnettomuuksia ja vaaratilanteita, pakokaasut taas vähentävät viihtyvyyttä ja aiheuttavat terveysongelmia.
Liikennekysymyksissä pitää siis katsoa kokonaisuutta. Pyöräily ajoradoilla, poislukien moottoritiet voisi olla mahdollista, jos autoja olisi selvästi vähemmän. Autojen vähäisempi määrä helpottaisi myös liikennesääntöjen mukaan ajamista niillä, joiden on autoa syystä tai toisesta pakko käyttää.
Julkinen liikenne on tässä avainasemassa. Nytkin sitä käyttävät muutkin kuin ne, joiden on tulojensa vuoksi aivan pakko. Mutta jos joukkoon liittyy yhä enemmän niitä, joille se on tietoinen valinta, myös paineet pitää liikenne laadukkaana ja toimivana kasvavat. Palvelujen taso ei siis ainakaan laske, koska käyttäjiksi siirtyy ihmisiä yhteiskunnassa muutenkin ääntä pitävistä ryhmistä. Rahaa tunnetusti alkaa löytyä, kun sitä vaaditaan oikeilla tahoilla.
Liikennekulttuuri on monitahoinen asia - kuten totesin, kilttien autoilijoiden on vaikea toteuttaa omaa ajotapaansa massan keskellä. Massaa pitää siis vähentää selkein toimin. Kaiken hyvän päälle toimimme ilmastonmuutosta vastaan, kun yhä useampi uskaltautuu pyörän päälle ja julkisten kyytiin. Metro on tässä tietysti paras - se ei juutu ruuhkiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti