Näinä aikoina moni kuntavaaliehdokas käy ylikierroksilla. Jokaisella on omat rentoutumiskeinonsa; omaan keinovalikoimaani kuuluvat myös tietokonepelit.
En todellakaan ole pelikansan etujoukoissa, vaan pelaan vanhoja suosikkeja kuten SimCityä (kuntavaaliehdokas, todellakin!) ja Civilizationia. En edes ole erityisen kunnianhimoinen pelaaja, vaan touhuan tuttuja latuja rentoutuakseni, en voittaakseni edes itseäni.
Kaikissa peleissä pitää tietysti hyväksyä pelin säännöt. Pistänkö kaupunkini terveydenhuollon nollille maksaakseni velkani? Tuhoanko tuon naapurikansan saadakseni omalle porukalle elintilaa? Harmittomia valintoja pelien maailmassa kenties - peli ei aina anna noudattaa kovin suurta humanismia...
Pelejä syytetään monista nuorison ongelmista, eikähän jatkuva tappaminen - ja siitä saatu onnistumisen tunne - kovin terveellistä voi olla pitemmän päälle. Yksilöistä tietysti riippuu, mihin se johtaa vai johtaako mihinkään. Mietin vain, millaisia virtuaalimaailmoja ihmisillä on ilman tietokoneitakin.
Olin tänään parissakin kokouksessa, joissa sivuttiin tekeillä olevaa yliopistolain uudistusta. Ilmeisesti tätä(kään) lakia valmisteltaessa ei ole kiinnitetty suurta huomiota organisaation varsinaisiin tehtäviin, yliopistojen kyseessä ollessa opetukseen ja tutkimukseen. Kaipa ne hoituvat, kun hallintoa virtaviivaistetaan. Mutta ketä varten se hallinto olikaan olemassa?
Kunnallispolitiikka menee helposti samaan keinotodellisuuteen. On henkilö- ja ryhmäkohtaisia kysymyksiä ja virkamiesten valmistelemia asioita, joihin sitten otetaan kantaa kykenemättä kyseenalaistamaan sitä, miksi peli on mennyt tällaiseksi ylipäätään.
Politiikan pitää mitä ilmeisimmin olla ainakin joillekin ihmisille ammatti. Meille toistaiseksi enemmän harrastuspohjaisille moni asia tuntuu kummalliselta, mutta eiköhän se ole vain terve tilanne. Joskus pitää katsella todellisuutta ilman papereita, joskus pitää kysyä millä käsitteillä maailmaa hahmotammekaan. Pitää ehkä keksiä vastakäsitteitä, joilla muokataan toistenkin näkemystä todellisuudesta. Ei pidä alistua peleille - ei päättäjien eikä päätösten kohteiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti