Tänään se sitten virallisesti alkaa, Yhdysvaltain ensimmäisen mustan presidentin aika. Tiedän ihmisiä, joille päivä on ennen kaikkea George W. Bushin viimeinen päivä presidenttinä - samoin ihmisiä, jotka pohtivat lähinnä sitä, koska Obama yritetään salamurhata. Näkökulmansa kullakin.
Venäjän hallitsijoita voi kuulemma analysoida "tukkateorian" avulla (vuorotellen tukkaa ja ei tukkaa, nyt on taas tukkaa, tosin kuka on hallitsija...). Yhdysvalloissa tunnutaan etenevän sävyisän dialektisesti, valitaan aina entisen presidentin antiteesi.
Ainakin Clintonin ajoista näin on ollut. Luin sattumalta vuoden 2001 Hesareita HYK:issä (minulle siitä ei tule koskaan Kansalliskirjastoa) ja sain muistutuksen, miten W:tä pidettiin aikanaan niin mukavan hillittynä ja säädyllisenä Clintonin skandaalien jälkeen. Clintoninkin sanottiin ryvettäneen presidenttiyden, muistatteko?
Ojasta allikkoonhan siinä jouduttiin, vaikka Michael Mooren jalanjäljissä uskoisikin, että W ei tullut presidentiksi laillisesti lainkaan. Nyt Yhdysvalloissa joka tapauksessa vannoo virkavalansa entinen yliopiston opettaja, lähes lukutaidottomana pidetyn edeltäjänsä jälkeen...
Sen jaarittelun voisi ainakin unohtaa, että vain tiukassa ydinperheessä kasvaminen on menestyksen avain. Onhan näitä presidenttejä nähty, Suomessakin. Tärkeintä on, että joku lapsen lähipiirissä katsoo tulevaisuuteen ja tekee jotain mielekästä - Obaman äiti teki väitöskirjan.
Kukahan on Yhdysvaltain seuraava presidentti? Kaikesta päätellen Arnold Schwarzenegger, vaikka siinä taisi olla lakiteknisiä ongelmia. Ainakin hän olisi taas antiteesi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti