Sotaveteraani-lehden numerossa 4/09 kerrotaan, miten eräs seurakunta on kieltänyt ilmeisen suositun "Veteraanin iltahuuto"-kappaleen esittämisen siunaustilaisuudessa. Perusteena on, että se ei ole virsikirjan virsi. Kirjoittajat Arvo Kuikka ja Reijo Pajamo aivan oikein huomauttavat, että hautajaisissa esitetään jatkuvasti musiikkia, jota ei löydy virsikirjasta, joten tämän kappaleen ei pitäisi tehdä poikkeusta.
Sama kissanhännänveto kuin toisen maailmansodan aikoina jatkuu ilmeisesti edelleen evankelis-luterilaisissa hautajaisissa. Tuolloinkin arvovaltaiset kristilliset tahot ylen paheksuivat kaikenmaailman Eino Leinojen sanoittamien biisien esittämistä sankarihautajaisissa, todennäköisesti muissakin.
On ymmärrettävää, että kirkko haluaa pitää kiinni kristillisyydestä sen tiloissa tapahtuvissa tilaisuuksissa. Hautajaiset ovat kuitenkin myös yhteisöllinen tapahtuma, joten musiikin pitäisi voida olla mitä hyvänsä hyvän maun rajoissa pysyvää. "Veteraanin iltahuuto" nyt ei tosiaankaan ole mikään "Highway to 'Hell", joten ongelma on tässä mielessä teoreettinen. Häiden musiikkivalinnoissa on huomattavasti rennompi meno, johtuneeko siitä että avioliitto ei ole luterilainen sakramentti. Ei kyllä ole ruumiinsiunauskaan.
Mietiskelin taannoin ääneen amerikkalaisseurassa, eikö jonkinlaisessa "funeral homessa" järjestettävä muistotilaisuus sittenkin olisi helpompi, varsinkin uskonnon kannalta. Ei kuulemma ole, niitä pidetään liukuhihnatilaisuuksina ja rahalla saa aikaa mutta kelläpä sitä määrättömästi olisi. Kirkoissakin on jo seuraava porukka monesti tulossa, mutta harvoin se tuntuu ketään haitanneen. Koska varsinainen muistotilaisuus pidetään muualla, ehtii hautajaisseurue jutustella kiireettömästi keskenään, vainaja tosin ei sitten ole enää paikalla in corpore.
Perinteet tulevat ja menevät, vaikka hautajaiset monesta ovatkin lähes ikiaikaisia ja vaikeita muuttaa. "Iltahuudonkin" puolustajat sortuvat toistamaan jäykkiä kaavoja todetessaan, että kyseistä kappaletta ei kuunnella seisten, koska vain muutaman nationalismin klassikon kohdalla tehdään näin. Ottaen huomioon, että kyse on tässäkin mitä ilmeisimmin totutusta tavasta, josta ei mitään lakia ole, niin mikäpä estää nostamasta "Veteraanin iltahuutoa" tai vastaavia kappaleita jonkin "Valan", "Lippulaulun" tai "Narvan marssin" rinnalle. Ihmisten tekemiä nekin ovat, kuten myös "Maamme-laulu".
Mehän sen päätämme, mitä pyhänä pidämme. Itselleni tuottaisi vaikeuksia vetää noin henkisesti kättä lippaan yhtä lukuunottamatta kaikkien näiden kappaleiden kohdalla, mutta se taas on minun ongelmani eikä sotaveteraanien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti