Pelastakaamme possessiivisuffiksimme

Joululahjakirjojen lukeminen edistyy hitaasti, mutta Pasi Heikuran Aristoteleen kantapää - fraasirikos ei kannata on saatu loppuun.

Teos käsittelee ansiokkaasti suomen kielen yhä huolimattomampaa käyttöä eri medioissa. Tutkijatkaan eivät ole tästä vapaita - esimerkkinä vaikkapa sinänsä arvostamani isyystutkija Jouko Huttusen arvio isyydestä. Hänen mukaansa isyys on, tai tarkemmin Aristoteleen kantapään mukaan se on "kulttuurinen käsikirjoitus, jolla on juurissa riippakiviä.” Epäilemättä alkuperäinen lause on ollut järjellisempi, mutta tällaista metaforamyräkkää tulee joskus itsekin suollettua.

Aristoteleen kantapää itse kuitenkin sortuu suomen kielen nurjistamiseen ikävällä tavalla. On totta, että omistusliitteet eivät aina välitä paljoakaan informaatiota, joten niiden poisjättäminen ei tunnu suurelta rikokselta. Parhaimmillaan ne kuitenkin jopa helpottavat kielen käyttämistä ja joka tapauksessa ovat esteettisiä. Argumentti sekin.

Pitkissä lauseissa kirjoittajan, jos kohta lukijankin on vaikea pysyä perässä sanomisissaan. (Jos tuon olisi jättänyt ilman omistusliitettä, olisiko se ollut yhtä ymmärrettävää?) Samoin sijamuotojen kanssa mennään joskus hurmaavasti ja joskus murhaavasti sekaisin. Tekstinkäsittely onkin vaikeuttanut kunnollisen tekstin tuottamista. Leikkaaminen ja liimaaminen tekevät tekstistä silppua, josta ei enää saa selvää kirjoittajan tarkoitusperistä.

Rutkutan näistä asioista siksi, että luen opiskelijoiden tenttivastauksia kuukausittain ja esseitä viikoittain. Kiireessä tulee kirjoitettua mitä sattuu, mutta esseissä toivoisin näkeväni parempaa kielenhallintaa. Viisastelen nettisivuillani annetuissa esseeohjeissa, että huolimaton kielenkäyttö vihjaa huolimattomaan ajatteluun. Joskus se toki on vain merkki ajanpuutteesta ja joskus välinpitämättömyydestä.

Suomen kielen katoavaa kansanperinnettä alkavat olla myös lauseenvastikkeet. Voihan sen niinkin sanoa, että "näin, kuinka tulit sisään", vaikka helpompaa on sanoa "näin sinun tulevan sisään". Sivulauseiden tankkaaminen vain tekee tekstistä kankeaa ja vaikealukuista; lauseenvastikkeilla voi saattaa lukijan pään pyörälle tosissaan yrittäessään, vaan haitanneeko tuo.

Aristoteleen kantapäälle siis yhden hengen pääte- ja vastikelautakuntani paheksunta ja rangaistuksena muuntaa kaikki sivulauseensa lauseenvastikkeiksi vedellä ja leivällä viikon ajan!