Uusi blogi uudessa osoitteessa

... eli täällä.

Kadonneita: kypäräpappi

Muistattehan takavuosien pilapiirrokset, joissa Kari Suomalainen kuvasi maamme puolueita erilaisin, tunnistettavin hahmoin? Maalaisliitto/Keskusta oli pulska isäntämies ja Ruåtsalainen kansanpuolue pikkuinen herrasmies. Kokoomusta kuvasi tuhti kypäräpappi. Hahmo viittasi puolueen isänmaallis-uskonnolliseen taustaan. (Googlen kuvahaun perusteella Suomalainen muistetaan erityisesti uransa loppuvuosien avoimen rasistisista pilapiirroksista. Varhemmin hän oli usein jopa hauska.)------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ Millä tavoin tuo kypäräpapin hahmo kuvaa nykyistä Kokoomusta? Eipä juuri mitenkään. Kristillisyydestä jokainen pipliansa lukenut tietää, että sen perusta on vasemmistolaiseksi luokiteltavissa arvoissa. Jeesus ei koskaan sanonut, että rikkaille kannattaa antaa enemmän siltä varalta, että he hövelillä päällä ollessaan heittäisivät almun tai pari muillekin. Samoin Jeesus ei sanonut, että ihmiset ovat eriarvoisia syntyperän tai kotitaustan mukaan. Sen sijaan Jeesus hengasi "huorien, varkaiden ja muun paskasakin" kanssa oikein mielellään. Tämä tiedoksi myös "kristillis""demokraateille".------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Se siis kristillisyydestä. Isänmaallisuuskin on kovasti muuttanut muotoaan viime vuosina. Se tapasi olla jonkinasteista maanpuolustushenkisyyttä ja suomalaisuuden korostamista. Nykyään sen tuntuu tarkoittavan loputonta hinkua NATO:on ja ylikansallisten firmojen ja pimeän työvoiman auttamista suomalaisille markkinoille.------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Kaikille tämä ei tunnu olevan Kokoomuksessakaan selvää. Puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja Wille Rydman on esimerkiksi kysellyt ainakin Facebookissa pääkaupunkiseudun reserviläisten ampumaharjoitusmahdollisuuksien perään. Kuvitteleeko Rydman todella, että KUN Suomi liittyy NATO:on ja KUN Suomeen tulee ammattiarmeija, reserviläiset paljon kiinnostavat ketään?------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Sama tyyppi on koettanut linkittää sotaveteraanikeräyksen omaan vaalikampanjaansa. Miten asiat liittyvät toisiinsa on epäselvää. Hyvinvointivaltio oli se todellinen veteraanien perintö, toisen maailmansodan tuottaman yhtenäisen Suomen ponnistus koko kansakunnan elintason kohottamiseksi, lahjakkuusreservien saamiseksi koulutielle ja yleensä Suomen muokkaamiseksi länsieurooppalaiseksi sivistysvaltioksi. Kelle hyvinvointivaltio on edelleen tärkeä, hän on omaksunut veteraanipolven arvot. Taitaa tämä jengi vain nykyisin löytyä enemmälti vasemmalta - taas.----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole sen kummemmin mollata yhtä ehdokasta - hän osaa sen ihan itse. Sen sijaan pyydän jokaista oikeasti miettimään, vaikkapa vaalikoneiden avulla, edustaako jokin puolue juuri sinun todellisia arvojasi. Vaikka sanoisit äänestäväsi ihmistä, eduskunnassa on aika napakka ryhmäkuri useimmiten ja varsinkin jos puolueessa on vaikutusvaltainen puheenjohtaja, omaa ajattelua ei takuulla pahemmin sallita.------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Kari Suomalainen luultavasti nauraa pilvenlongallaan koko touhulle, mutta kypäräpapin eräs esikuva, kansanedustaja ja sankarivainaja Väinö Havas luultavimmin pyörii haudassaan että kolina käy.

Naiset kiekkoyleisössä

Tällä kaudella minulla on ollut ilo ja kunnia olla seuraamassa muutamaa Helsingin IFK:n jääkiekkojoukkueen kotiottelua. Viimeisintä näkemääni ottelua Hifki ei edes hävinnyt, joten harrastus voinee jatkua. ---------- (Pahoittelen kappaleenvaihtojen puuttumista, vika on sivustossa eikä minussa.) Jääkiekon seuraaminen katsomosta käsin on antropologisesti äärimmäisen kiinnostavaa. Kanssakatsojat ovat moninainen joukko, ja hallissa pyörimisen motiivit vaihtelevat. Joillekin erätaukojen tarjoilu on keskeistä, toisille tuttujen tapaaminen. Vaikka lätkäyleisöä pidetään usein luiskaotsaisina idiootteina, tunnelma on ollut melko rauhallinen. Kotijoukkueen oletettu herraskaisuus ei yleisössä juuri näy, ruotsia kyllä kuulee paljon. Kauniisti sanottuna yhteiskunnan eri kerrostumat ovat tasaisesti esillä. ---------- Sukupuolijakauma on luonnollisesti miesvoittoinen. Naisiakin kuitenkin on paljon, ja he vasta mielenkiintoista joukkoa ovatkin. Perusmalli lienee pelipaidassa otteluun tuleva ikuisfani, oli hän sitten faniklubin huudattaja tai ihan omin päin matseissa kävijä. Mies on monesti mukana - mikään "tyttöjen juttu" jääkiekko ei tunnu aikuisiällä olevan. Sama vika kuin aina: työ ja lapset. ----------- Kiehtovaa on keski-ikäisten jakkupukunaisten suuri osuus naisyleisöstä. (Tähän ryhmään kai kuulun itsekin.) Eikä tämä vielä mitään, mutta jääkiekon suhteen nämä naiset tuntuvat monesti olevan asiantuntevampia ja kiihkeämpiä kuin seuralaisensa. Selostusta ja vastapuolen pelaajien ja tuomarien haukkumista tulee siihen tahtiin että keskivertomies ei samaan puhenopeuteen pääse koskaan. (Sukupuolistereotypia jonka havainnointi on vahvistanut.) ---------- Eilisessä ottelussa saimme paikat Rauman Lukon fanikatsomoa alemmalta riviltä. Tulipahan seurattua kiekkofanin psyykeä oikein tosissaan. Mukavia juttelimme, vaikka järjestyshenkilöitä selvästi arvelutti, mihin kommunikaatio johtaa. Olisihan siitä erään rouvan kanssa saanut kähinän aikaiseksi, mutta ei raaskinut häviäjiä kiusata. ---------- Naiset näet päästelevät suustaan välillä sellaista tavaraa, että miehiltä sitä harvoin kuulee. Ehkä siksi, että heillä ei fyysisen väkivallan uhka ole samalla tavoin läsnä? Vai tuntuuko jääkiekko jostain syystä vakavammalta asialta, koska se ei ole sukupuolelle tyypillinen harrastus? ---------- Työn puolesta tulevat mieleen sota-ajan nuoret naiset, jotka häpesivät sitä, että ovat tyttöjä. Johtiko tämä sitten siihen, että noina vuosina Kotiliesi intoili Kolmannen valtakunnan yhteiskunnallisista saavutuksista huomattavasti Suomen Kuvalehteä enemmän. Matsiseurani muisteli, että Neuvostoliiton naissotilaat olivat kaikkein pelätyimpiä ja julmimpia. Saattaa olla - aika verenhimoista tavaraa suomalaisiltakin naisilta ilmestyi aikanaan. ---------- Sukupuoli lienee meissä niin syvällä, että kun teemme "väärän" sukupuolen asioita, vedämme sen täysin överiksi. En ole transseksuaalisuuden asiantuntija, mutta joskus on tullut hieman yliampuva vaikutelma siitäkin. ---------- Olemmeko me naispuoliset lätkäfanit siis transuja? Ehkei sentään. Jokainen tavallaan. Minusta hauskinta on nimenomaan sulautua joukkoon, kommentoida hiljalleen ja ottaa osaa tunnelmaan. Yliopistofeministille koko sirkus on joko täysin etäännytetty tutkimuskohde tai sitten jotain, mihin osallistutaan sen omilla ehdoilla. (Käyn minä keikoilla kuuntelemassa sankariheviäkin, se vasta hauskaa on.) ---------- Ai miten olisin saanut aikaan kähinän sen siistin pankkivirkailijan tyyppisen raumalaisrouvan kanssa? No katsos kun hän marmatti hifkiläisten kannustustavasta, että kyllä ne kärpäset taas kuolee vai hyttysiäkö ne tappaa. Kolmannen erän lopussa ei meinannut jaksaa kuunnella, mutta jätin sanomatta, että meillä Helsingissä niitä sanotaan aplodeiksi.

Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura - Föreningen för finländsk dödsforskning - Finnish Death Studies Association

To all our colleagues around the world :-) On Monday, March 28th the Finnish Death Studies Association - Suomalaisen kuolemantutkimuksen seura in Finnish, Föreningen för finländsk dödsforskning in Swedish - was founded. A small group was present but about 20 people have approached us about membership. At this point the most visible activity we will be having is the blog: http://kuolemantutkimus.wordpress.com/ Most of the material will be in Finnish or Swedish, but information on most dramatic developments will also be given in English. You'll find the members of the executive committee on the website. The importance of an association is bringing people together. Death studies is a truly multidisciplinary field and it must be so. Many academics and professionals feel quite alone in their own institutions and seem to "invent the wheel over and over again". This has been the case at least in Finland, which has not been made easier by thin international connections. We want to change this, permanently.

Romanian konferenssin jatkotoiminto

... eli "conference proceedings" ilmestyy pian ja on netissäkin. Suosittelen tuon indeksin tavaamista niillekin, jotka eivät jaksa hankkiutua tilaan jossa pääsisivät lukemaan itse papereita. Yhtenä kirjoittajista saan tuon julkaisun aikanaan itselleni ja teksteisin voi tutustua ainakin minun kauttani. Tuolla oli meinaan todella monta kiinnostavaa paperia!

Järjestävät saman homman siis syys-lokakuun vaihteessa ja yrittävät jälleen toimia niin, että tulijoiden tarvitsisi maksaa vain matkansa. Reitti Helsinki-Budapest-Cluj Napoca-Alba Iulia (viimeinen osa henkilöautolla keskellä yötä pitkin romanialaisia vaihtelevankuntoisia teitä) ei ehkä ole helppo, mutta kyllä se kannatti.

Tero ja minä

"Tero ja minä
olemme ystäviä
vaikka täysin erilaisia
tykkäämme eri asioista"

Lauleskelimme tätä Lapinlahden lintujen biisiä taannoin työpaikan virkistystilaisuudessa, kun avauduin hieman aiheesta erilaisuus. Liikaa aikaa kun ehdin tällaistakin miettiä.

Minä en juo kahvia, vissyvettä enkä viskiä. Minä en aja autoa, polta sikareita enkä nai naisia. Minä en lue dekkareita enkä katso Big Brotheria. Kaikkia olen koettanut ja todennut, että voin paremmin ilman.

Näistä asioista koostuu kenties jonkun ihmisen elämän keskeinen sisältö. Itse asiassa vieressäni istui ihminen, jonka laita oli juuri näin. 20 vuotta ollaan tunnettu ja tultu juttuun ilman ihmeempiä mutinoita. Olen pitänyt lähinnä hänen oululaisuuttaan epäilyttävänä tekijänä, mutta mitäpä ei vanhalle ystävälle antaisi anteeksi.

Siksi on ollut erityisen hilpeää seurata Husein Muhammedin eduskuntavaaliehdokkuudesta käytyä keskustelua. Kyösti Tarvaisen kirjoitus, jota Muhammed itse siteeraa blogissaan perustuu ajatukselle, että länsimainen kulttuuri ja sivistys perustuisivat kristinuskolle, ja että vastaavasti islamin parissa kasvanut edustaisi väistämättä täysin toisenlaista tapaaa hahmottaa maailmaa. Toivottavasti Tarvainen elää Raamatun mukaan, tai muuten hänen argumentoinniltaan putoaa pohja.

Ykä Lepolan kirjoitus Uuden Suomen blogissa taas perustuu ajatukselle, että vain kokemalla MM95:n - ja suurena riemuntunteena vieläpä, käymällä armeijan ja kyöräämällä vanhempansa vanhainkotiin pystyy olemaan oikeasti suomalainen ja pätevöitymään kansalliseksi päättäjäksi.

Ohi meni, paitsi 1995 oli ihan kivaa seurata ihmisten juhlimista. Muuten en minäkään ole suomalainen noissa suhteissa enkä monessa muussakaan. Yksi äidin esi-isistä muutti 1700-luvulla Ruotsista Suomeen. Mamu, sehän se.

Vakavasti puhuen, kuka kelpaa mistäkin päättämään? Sivari armeija-asioista? Kaupunkilainen maataloudesta? Lapseton perhetuista? Uskonnoton uskonnopetuksesta? Kyllä vaan on paras valita eduskuntaan pelkkiä kalapuikkoviiksimiehiä, joilla on intti käytynä, arvot kohdillaan, takana tukeva (sic) lauma maakuntien miehiä ja kotona hiljaiseksi nitistetty vaimo ja ainakin kolme jääkiekkoa ja pianonsoittoa (arvatkaa kummat kumpaa) harrastavaa kakaraa.

Lepola heittää lopuksi klassikon, arvellessaan että Muhammedia tulevat äänestämään lähinnä vihreät, ehdokkaaseen hempeitä katseita heittelevät naiset. Voitaisiinko ajatella, että naiset eivät toimi politiikassa tai muutenkaan elämässä vain munaa saadakseen? Minkään väristä, jos niikseen tulee. Kaiketi Lepolakin on samoissa aikeissa liikkeellä, kirjoituksesta päätellen kukaan ei ole erehtynyt antamaan.

Voi, tuntuiko kommentti asiattomalta?

Tyypillistä lähiöelämää

Maahanmuutto on median kestoaihe, kiinnostaahan se ihmisiä. Kuten olen usein valittanut ja tulen valittamaan jatkossakin, uutisiin päätyvät usein asiat, jotka eivät kuvaa meidän itähelsinkiläisten tavallista todellisuutta juuri lainkaan.

Pidänkin kiinnostavana Eve Kyntäjän blogimerkintää aiheesta "Tyypillinen maahanmuuttaja". Vaikuttaa näet siltä, että jos maahanmuuttaja menestyy ammatissaan ja ns. sopeutuu, hän ei olekaan enää mikään maahanmuuttaja. Kysymys on tietysti, pitäisikö ollakaan. Koominen on ilmaisu "toisen polven maahanmuuttaja". Kaiketi maassa syntynyt ei ole minnekään muuttanut, joten käsite on sisällöllisesti tyhjä. Johonkin sillä viitataan, mutta mihin?

Kenties siihen, mitä poliisi odottaa tapahtuvaksi täällä lähiöissä piankin: aseellisten jengien rantautumista Suomeen. Sikäli kuin kykenin jutusta saamaan selville, ei siis ole mitään suomalaisperäistä erityissyytä, miksi Tanskassa ja Ruotsissa toimiva jengi alkaisi toimia täälläkin, paitsi että rikollisuutta on. Miksi sitten tämä jengi olisi pahempi kuin jo olemassa olevat moottoripyöräpohjaiset, sitä en tiedä.

Joutilaiden nuorten miesten ryhmät ovat aina arvaamattomia ja niitä kannattaakin pelätä. Minäkin väistän aina huolella, kun sellaisen näen, näytti se koostuvan keistä hyvänsä. En toistaiseksi ole havainnut mitään isompaa ja säännöllisemmin liikkuvaa jengiä, mutta en luuhaakaan ostareilla ja kauppakeskuksissa iltaisin. Se on toinen maailma, josta tietysti tulee enemmän lehtijuttuja kuin meidän perheenäitien hissuttelusta.

Lasten, äitien ja päiväkotien maailmasta on tyypillisyyksiä vaikea löytää. Pitääkö aggressiivisen pojan käytöstä arvioida hänen erikoisen nimensä perusteella? Entä kiltin ja kaikkien kanssa leikkivän? Onko reipas tyttö suuren soturikansansa edustaja vai ainoastaan reipas tyttö? Miksi monissa perheissä on oletetusta taustasta huolimatta 1-2 lasta eikä sitä luvattua laumaa?

Onko entisen naapuriperheeni tytär tyypillinen mikään, kuulemma on keskiarvo yli yhdeksän? Äitinsä epäili, että heille tulee ns. kielikoulujen mainoksia "kun he ovat ulkomaalaisia", mutta saatoin todeta että niin tulee meillekin. En sitten laittanut poikaa saksalaiseen kouluun, vaikka he ovat tulevan vaimonsa kanssa päättäneetkin, että heillä puhutaan isona kotona saksaa. Kyennevät aikanaan valitsemaan jo olemassa olevista sopivan.